Tarina on osa laajempaa kokonaisuutta, joka kertoo ihmisten kokemuksista Oulun lastensuojelusta.
Lapsemme syntyi päihdeperheeseen. Minä käytin alkoholia, lapsen äiti myös huumeita.
Noin vuosi lapsen syntymän jälkeen otin yhteyttä poliisiin, kun äiti joi ollessaan kahdestaan lapsen kanssa kotona. Minä jouduin putkaan, äiti ja lapsi Oulun ensi- ja turvakodille.
Avioliittomme rakoili toistuvasti. Erosimme pariinkin otteeseen, mutta palasimme taas yhteen. Välillä kävimme perhekuntoutuksessa, mutta äiti jatkoi juomistaan.
Minä hoidin lapsemme. Kävimme vauvakerhossa ja niin sanotulla halipolilla muiden päihdevanhempien kanssa.
Meistä tehtiin useita lastensuojeluilmoituksia. Äiti ja lapsi olivat toistuvasti ensi- ja turvakodilla. Itse lopetin päihteiden käytön kokonaan ja ryhdyin käymään säännöllisesti virtsakokeissa todistaakseni sen. Laitoin avioerohakemuksen vireille.
Sain lopulta lapsen luokseni asumaan. Minulle kerrottiin, että hänet saatettaisiin myöhemmin ottaa huostaan. Tätä toistettiin minulle useiden kuukausien ajan ja annettiin ymmärtää, etten isänä sovi lähivanhemmaksi.
Yhä kovempiin huumausaineisiin tarttunut lapsen äiti uhkaili minua jatkuvasti. Otin ne vakavasti, sillä hän oli aiemmin istunut pitkän vankeustuomion väkivaltarikoksesta. Hänelle määrättiin hakemuksestani vuoden mittainen lähestymiskielto minua ja lastamme kohtaan.
Äiti sai aluksi tavata lasta valvotusti, mutta näkemiset lopetettiin hänen huumeseulojensa osoitettua toistuvasti päihteiden käytön jatkuvan edelleen.
Muutimme lapsen kanssa toiselle puolelle kaupunkia, jotta hän sai paremman hoitopaikan. Meille luvattiin maksaa takuuvuokra, mutta myöhemmin siitä kieltäydyttiin. Ainoa taloudellinen tuki, minkä olemme sieltä saaneet, on lapsen päivähoitomaksut. Äiti puolestaan on saanut sieltä rahaa tuhansien eurojen edestä.
Nyt olen ollut noin kaksi vuotta raitis ja lapseni voi hyvin. Koen, että meidän kohdallamme lastensuojelua vastaan on joutunut taistelemaan jatkuvasti ja se pompottelee meitä edelleen. Lastensuojelun asiakkuuden piti loppua vuoden vaihteessa, mutta toisin kävi.
En ymmärrä, miksi äidin käytöksen annetaan vaikuttaa meidän elämäämme yhä, vaikka hän ei ole edes osa sitä.
Minuun isänä ei ole uskottu vaan äidin oikeuksista on muistettu pitää koko ajan huolta lapsen hyvinvoinnin kustannuksella.
Ainoa ilonaiheeni on se, että lähiaikoina järjestettävässä oikeudenkäynnissä lastensuojelu suosittelee lapsen huoltajuuden määräämistä minulle.
