Hän eli pitkän ja maailmanhistoriassa ainutlaatuisen elämän vakavaraisen perheen pojasta nuoreksi toisen maailmansodan vapaaehtoiseksi ja laivaston hävittäjälentäjäksi, öljyalan liikemieheksi, senaattoriksi ja tiedustelupalvelu CIA:n johtajaksi, joka jatkoi palvelustaan varapresidenttinä ja sitten presidenttinä.
Tällaisia pitkiä ja vakaita poliittisia kasvutarinoita ei nykymaailma enää suosi.
George Bush kuoli Texasin Houstonissa 94-vuotiaana varhain lauantaiaamuna Suomen aikaa, ja samalla päättyi yksi aikakausi. Suursodan kokeneiden miesten varoittava ja ahavoitunut ääni lakkaa neuvomasta seuraajia.
Bushin ja ikätoveri Jimmy Carterin jälkeen ei ole yhtään edeltäjää, joka voisi kertoa nykyiselle ja seuraaville Yhdysvaltain presidentille historian kohtalonhetkistä omakohtaisesti.
George Bush tunsi maailman toimittuaan myös diplomaattina Kiinassa ja YK-suurlähettiläänä. Hän oli tunnetun poliittisen dynastian isä ja isoisä, joka aina säilyi päättäjäpoikiensa rakkaana taustatukena.
Hänen vahtivuorollaan kylmän sodan vastapuoli – Neuvostoliiton johtama itäblokki – romahti, ja Persianlahden sodassa tehtiin maailmalle tutuksi aivan uudenlainen nykyajan sota, jossa täysin ylivoimainen sotakoneisto – Yhdysvallat YK-liittouman tuella – iski irakilaiskohteisiinsa suoran televisiolähetyksen koskaan katkeamatta. Syynä vuosien 1990–1991 Persianlahden sotaan oli Irakin diktaattorin Saddam Husseinin käynnistämä Kuwaitin valtaus.
Kaiken tämän Bush kesti ja muisti.
Vasta huhtikuussa 2018 Bush hyvästeli yli 70 vuoden avioliiton päätteeksi puolisonsa Barbara Bushin. Pariskunta oli tavannut 16-vuotiaina ja mennyt naimisiin sodan päätyttyä 1945. Yhdessä he olivat kokeneet voitot ja tappiot, lopulta myös ikääntymisen vaivat ja kuoleman.
Bush halusi kiltimmät ja hellävaraisemmat Yhdysvallat
George Bushin menetys on isku myös perinteiselle republikaanipuolueelle, jonka kunnian päivistä Ronald Reaganin kaudella tämän entinen varapresidentti muistutti. Reaganille ja Bushille Yhdysvallat oli ihailtu esimerkki koko maailmalle, "loistava kaupunki kukkulalla".
Reaganin ja isä-Bushin konservatismi oli myötätuntoista, mutta selkärankaisella idänpolitiikalla ja kovalla sotilasvarustelulla he myös vaikuttivat Neuvostoliiton kaatumiseen ja kylmän sodan loppumiseen. Yhdysvalloista tuli yksinkertaisesti liian ylivoimainen kaksinapaisessa voimapolitiikan maailmassa.
George Bush ei koskaan joutunut äkkinäisten some-skandaalien ytimeen. Hänen aikanaan lähimmäksi sellaista ylsi presidentin kuuluisa lausunto, ettei hän isona miehenä ja Yhdysvaltain presidenttinä syö Air Force One -lentokoneessa parsakaalia, kun ei kerran pidä siitä.
Haki Suomesta Neuvostoliitto-kokemuksia
Hänet muistetaan Suomessa vierailustaan Helsinkiin, missä vastaan käveli kokouksen isäntä, presidentti Mauno Koivisto, joka oli saman ikäpolven johtaja ja monella lailla Bushin oloinen herrasmies. Mutruhuulinen Bush käveli ajatuksissaan Koivistosta ohi, ennen kuin huomasi tämän ja suli lämpimään tervehdykseen.
Koiviston lailla Bush lähti maailmansotaan nuorena. Akateemisten opintojen, politiikan valtataistelujen ja kansainvälisen politiikan tiukkojen tilanteiden läpi kumpikin säilytti nuoruuden kokemuksensa, johon kuului myös eleetöntä huumoria. On helppo kuvitella heidän tulleen hyvin toimeen.
Koska Koivistolla oli avoimet kanavat myös Neuvostoliiton uudistajaan Mihail Gorbatshoviin, hänellä oli Bushille tavallisesta poikkeavaa kerrottavaa. Koska kylmän sodan loppu oli vakava vaaran paikka, keskustelut pidettiin visusti kulissien takana.
Koska George Herbert Walker Bushin pojasta tuli Yhdysvaltojen 43. presidentti, hänet tunnettiin viime vuosina nimellä "isä-Bush". Olihan ainutlaatuista, että melkein samannimiset isä ja poika johtivat maailman vaikutusvaltaisinta maata. Kun isä-Bushin presidenttikaudet jäivät yhteen, poika jatkoi ennennäkemättömästä arvostelusta huolimatta kaksi kautta.
Isä-Bushin ja George W. Bushin kausien väliin mahtui kahdeksan uskomatonta vuotta demokraattipresidentti Bill Clintonin johtajuutta. Kuin kummallisuuden huipennuksena oli lähellä, ettei tämän puolisosta Hillarysta tullut myös presidentti.
Politiikka on usein heiluriliikettä. Kun George W. Bush toimi Yhdysvaltain presidenttinä, Suomen ensimmäinen naispresidentti Tarja Halonen tarttui uutiskuviin suoristamassa tämän kravattia. Eleessä nähtiin symboliikkaa, sillä Halonen ei pitänyt poika-Bushin käynnistämästä uudesta Irakin sodasta, jonka tämä oli käynnistänyt vastaiskuna 9/11-terrorihyökkäyksille. Iskujen suunnittelijat eivät kuitenkaan olleet Irakista.
Kotimaassa moni sodan kriitikko arveli "poika-Bushin" käyvän Saddam Husseinin kaatoon Irakissa siksikin, että Saddam aikoinaan halusi murhauttaa tämän isän. Isä-Bush ei julkisuudessa antanut neuvoja pojalleen, mutta korvaamaton tuki hän kiistatta oli. Myös hänen toinen politiikkopoikansa Jeb Bush joutui koviin paikkoihin Floridan kuvernöörinä, kun vuoden 2000 presideninvaaleissa osavaltion äänestystulos meni äärimmäisen tiukaksi ja vaalijärjestelmän väitettiin auttaneen George W. Bushia ohi vastaehdokas Al Goren.
George Bushin maine säilyi kuitenkin koskemattomana.
Aktiivinen loppuun asti
Vanhoilla päivillään isä-Bush kiersi maata ja maailmaa lentäen vuosipäivämuisteloihin ja juhlatilaisuuksiin. Usein hänen kaverinaan nähtiin yllättävä uusi ystävä: mies, joka vuonna 1992 oli lopettanut George Bushin presidenttiyden. George Bushista ja Bill Clintonista tuli vanhoilla päivillä kamut.
Voitettuaan vuoden 1988 presidentinvaalit George Bush vetosi puheessaan "ystävällisemmän ja hellemmän kansakunnan" puolesta (a kinder and gentler nation).
Myöhemminkin nämä ominaisuudet olivat vallitsevia hänen persoonassaan. Poissa on yksi viimeisistä sydämellisemmän ja anteliaamman aikakauden johtajista.
Kirjoittaja on Lännen Median yhteistuotannon päätoimittaja ja pitkäaikainen maailmanpolitiikan tarkkailija.
