Apple myi viime vuoden viimeisellä vuosineljänneksellään yli kaksi miljoonaa iPodia ja kuluvalta neljännekseltä odotetaan neljän miljoonan iPodin myyntiä, joten on aika tarkastaa Applen kojeiden viehätys.
IPod on musiikkisoitin, jossa yhdistyvät suuri kovalevy - kolmannen sukupolven 15 gigatavun soittimesta aina neljännen sukupolven 40 gigatavun iPodiin - ja pieni koko. Perus-iPodin lisäksi tarjolla on myös pikkuruinen iPod mini ja valokuvien selailuun ja säilytykseen soveltuva iPod photo.
Perusmalli on vähän savukeaskia pienempi ja säilytystilaltaan suurin, 60 gigatavun iPod photo on suurin piirtein sen kokoinen. Niille, joille ulkonäkö ja koko ovat säilytystilaa tärkeämpiä, Apple esitteli iPod minin.
Neljän gigatavun Mini onkin tyylikäs vekotin, joka takuulla herättää vierustovereiden kiinnostuksen bussissa. Miehen käteen iPod mini saattaa olla jopa hieman liian pieni, mutta toisaalta sen jälkeen tavallinen iPod vaikuttaa kömpelöltä möhkäleeltä, joten kysymys lienee tottumisesta.
IPod minin uudistukset olivat enemmän kosmeettisia kuin toiminnallisia pienen koon lisäksi, mutta sen suuri uudistus oli klikkauspyörä, jolla on korvattu nykyisin myös perusmallin kosketuspyörä.
Valokuvat
tiskiin
Podeissa on kalenteri-, yhteystieto ja muistio-ominaisuuksia sekä pelejä, mutta niitä ei ole tullut kuin vilkaistua. Olen ollut tyytyväinen siitä, että vielä on tilaa maailmassa laitteelle, jota voi käyttää vain yhteen asiaan, jonka se tekee hyvin. Joku varmaan kuuli ajatukseni Applella ja toi markkinoille kuva-iPodin.
IPod photo vaikutti aluksi turhanpäiväiseltä keksinnöltä: kuka nyt haluaa tuijotella pienestä, 65 000 värin lcd-näytöstä valokuva-albumejaan?
Digikameralla näpsittyjä kuviaan voi siirtää tuhatmäärin kovalevyltä photoon iTunes-ohjelman kautta kovalevyltä. Laite tukee Adobe Album 2.0- ja Adobe Elements 3.0 -ohjelmia, ja Macilta kuvat saa tietysti vietyä vehkeeseen iPhotosta.
Kun kuvat on kertaalleen siirretty, niitä voi tihrustaa laitteen näytöltä tai sitten järjestää nykypäivän diashow'n ja läsäyttää lomakuvat innostuneiden sukulaisten katseltavaksi televisiosta, tietysti laitteesta tulevan musiikin tahtiin.
Lopputulos on oikeastaan aika miellyttävä, mutta ei varmaan vetoa kaikkiin, etenkin kun 60 gigatavun multimediapaketti köyhdyttää 659 euroa.
Kotona ja puutarhassa - ja autossa
IPodin lisävarusteita on pitkä liuta käsivarsinauhoista lähtien. Applen AirPort Expressillä iPodin saa tietokoneen kautta kytkettyä langattomasti kotistereoihinsa.
AirPort on kätevä töpseliin tökättävä langaton 54 mbps -nopeuksinen tukiasema, joka jakaa esimerkiksi internet-yhteyden kannettaville tietokoneille. Täydellisen langatonta musiikkikokemusta ei kotiin saada, sillä AirPort pitää kytkeä johdolla stereoihin.
Yleensä tietokoneen kautta musiikkia kuuntelevat käyttäjät ovat jo yhdistäneet koneensa stereoihinsa, joten sikäli todellista tarvetta AirPortille tässä tarkoituksessa ei liene, ellei sitten kannettavan tietokoneen kanssa tai silloin, jos iPodiin itseensä saadaan langatonta tiedonsiirtoa.
Kasettisovitin
autoon
Eksoottisempi laitos onkin autoon hankittava kasettisovitin. IPodista kytketään piuha kasetin näköiseen sovittimeen, joka pannaan kasettisoittimeen ja iPodista tulikin autostereo.
Äänentoisto paranee kyllä kaseteista, mutta kätevyydestä ei voida tässä yhteydessä puhua, sillä jos haluaa iPodiin virtaa, se täytyy ottaa toisella johdolla auton savukkeensytyttimestä ja johdot ovat äkkiä huolimattomalla kuskilla solmulla vaihdekepin ympärillä.
IPodin tuhannet käyttötavat
Ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen iPod photon kohdalla oli: voiko tällä katsoa elokuvia? Ei varsinaisia, mutta tavallaan kyllä. Nimittäin purkamalla elokuvan yksittäisiksi kuviksi ja pyörittämällä kuvia peräkkäin klikkauspyörällä sopivaa vauhtia.
Netti on täynnä vastaavia iPod-kikkoja. Useat liittyvät esimerkiksi musiikin helppoon siirtämiseen tietokoneelle iPodista (liikenne on lähinnä koneesta iPodiin päin) tai iTunesin m4p-formaatin muuntamiseen joksikin muuksi.
Kiinnostava villitys on niin sanottu "podcasting". Kyseessä on nettiradiolähetyksen lataaminen suoraan iPodiin tai muuhun vastaavaan soittimeen ja kuunnella sitä myöhemmin tien päällä.
Podcastingia verrataan monien uutispalvelujen nykyisin harrastamaan rss-ohjelmiin, jotka hakevat rss-kanavilta automaattisesti uutisia käyttäjälle. Podcastingissä ohjelma vain hakee tekstin sijaan automaattisesti tilattuja radiolähetyksiä iPodiin.
Käytännössä iPodista tulee siis videonauhurin kaltainen laite, joka äänittää nettiradiota silloin, kun kuuntelija itse ei ehdi koneen äärelle. Amerikoissa ideaa on kehuttu ja verrattu siellä suosittuun TiVo-laitteeseen, joka on videonauhurin seuraajaksi kehitetty digitaalinen videotallennin.