Investointiverohyvityksen käyttöönotto etenee Suomessa vauhdilla. Se on tärkeä työkalu kansainvälisesti kilpailtujen teollisten investointien kotiuttamiseksi Suomeen. Samalla se vauhdittaa olemassa olevan teollisuuden päästövähennyksiä.
Ehdotettu 50 miljoonan euron vähimmäiskoko tukikelpoisille investoinneille on kuitenkin tarpeettoman korkea.
Esitysluonnoksen mukaan investoinnin vähimmäismääräksi on asetettu 50 miljoonaa euroa, ja sitä tarkastellaan tuotantolaitoskohtaisesti. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi saman konsernin eri tehtaiden yhteenlasketut investoinnit voivat jäädä tukien ulkopuolelle, jos yksikään yksittäinen investointi ei ylitä rajaa.
Jos tuen ehdot ovat liian tiukat, monia hyviä hankkeita voi jäädä sen ulkopuolelle eikä tavoite vauhdittaa kasvua investoinneilla toteudu.
Investointiverohyvityksellä Suomi vastaa kiristyneeseen kansainväliseen kilpailuun, jossa EU-maat tarjoavat mittavia tukia puhtaan siirtymän hankkeille.
Esimerkiksi vuosina 2023 ja 2024 komissio hyväksyi peräti 73 EU:n jäsenmaiden valtiontukiohjelmaa, joiden yhteisarvo on lähes 145 miljardia euroa. Suuret jäsenmaat Ranska, Saksa ja Italia kattavat summasta yli 75 prosenttia.
Suomi ei voi kilpailla avokätisillä tukipaketeilla suurten maiden rinnalla. Nyt valmisteltu verohyvitys on kuitenkin oikein kohdentuva ja julkisen talouden kannalta vastuullinen työkalu, jolla voi olla ratkaiseva merkitys investointihankkeiden käynnistymiselle.
Verohyvitys on kohdistumassa muun muassa vetyyn ja uusiutuviin polttoaineisiin, energiavarastoihin, teollisuuden päästövähennyksiin ja energiatehokkuuteen sekä akkuhankkeisiin ja kriittisiin raaka-aineisiin.
Sähköntuotanto on rajattu hyvityksen ulkopuolelle. Tämä on perusteltua, sillä esimerkiksi tuulivoimahankkeet etenevät Suomessa markkinaehtoisesti, kunhan sähkölle on kysyntää. Siksi juuri sähköä kuluttavien teollisten hankkeiden vauhdittaminen on nyt tärkeää.
Monet verohyvityksen raameista tulevat suoraan EU:n valtiontukisäännöistä. Investointien vähimmäiskoko on kuitenkin puhtaasti kansallisessa harkinnassa oleva kysymys.
Muut vastaavia malleja käyttöön ottaneet EU-maat eivät ole asettaneet yhtä korkeita kynnyksiä. Suomen ei kannata olla tässä suhteessa kilpailijamaita tiukempi.
Alempi vähimmäiskoko tarkoittaisi, että suurempi joukko eri toimialojen yrityksiä voisi hyödyntää verohyvitystä ja siten useampi investointihanke voisi käynnistyä sen avulla. Tämä vauhdittaisi sekä kasvua että päästövähennyksiä.
Tomi Viitala
johtava asiantuntija, Keskuskauppakamari
Teppo Säkkinen
johtava asiantuntija, Keskuskauppakamari