Hyvää iltaa, naiset ja herrat, täällä puhuu kapteeninne. Tervetuloa olympiakaupunkiin. Kello on 18.20, taivas kirkas ja lämpötila vuodenaikaan nähden poikkeukselliset kymmenen astetta.
Matkaa on takana viittä vaille vuorokausi, mutta sitä alkaa väkisinkin päästä tunnelmaan, kun samasta jumbojetistä marssivat ulos elävät legendat Jean-Claude Killy ja Sebastian Coe. Mutta miten täällä voi olla näin lämmintä? Akkreditointijonossa Italian poika käärii housunlahkeita ylös karvaisilta sääriltä.
Olympiaperhettä on vastassa loputtomasti hymyileviä vapaaehtoisia turkooseissa takeissaan. Kanadalaisilla on näytön paikka, eikä kysyvä eksy tieltä. Bussia pitää kyllä odotella, anteeksi nyt vain tuhannesti. Vaan mitäpä tuosta -- 10 000 toimittajan kuskaaminen lentokentältä oikeaan aikaan, oikeaan majapaikkaan muutaman päivän aikana ei voi olla kovin helppo homma.
Georgiansalmesta kertautuvien Vancouverin valojen jälkeen edessä on pimeyttä ja pitkä ylämäki valtatie numero 99:aa pohjoiseen. Kahden ja puolen tunnin kuluttua vastassa on tuhansin ja taas tuhansin puihin ripustetuin valoin koristeltu Whistler. Risteyksessä valaistu inukshuk näyttää tietä ja toivottaa maailman kansat tervetulleiksi 21. talviolympialaisiin. Ihmishahmoksi kasatuista kivijärkäleistä on aikojen kuluessa tullut toivon, ystävyyden ja vieraanvaraisuuden symboli, ja sittemmin myös Vancouverin olympialaisten virallinen, Ilanaagiksi ristitty tunnus. Alunperin inukshukeja rakensivat tiennäyttäjiksi inuiitit, Kanadan arktisten alueiden alkuperäiskansa. Inuiittien kielellä ilanaag tarkoittaa ystävää.
Ensimmäisenä aamuna auringonpaiste ja maisemat häikäisevät kilpaa. Alppikylän malliin rakennetun kauniin ja kompaktin pikkukaupungin kiemurtelevilla kaduilla on vierivieressä hotelleja, kauppoja, ravintoloita ja kahviloita. Ihmiset paistattelevat päivää terasseilla ja ovat hyvällä tuulella. Hiihtoturistin paratiisi. Laaksossa on lunta vain nimeksi, likaisiksi sulaneina kasoina siellä täällä, mutta vieressä kohoavat vuoret ovat valkoisia. Vähän alempana laskettelurinteet halkovat komeaa kuusikkoa. Lähikaupassa näkyy olevan Benjamin Raich ostamassa jogurttia. Luonto on lähellä: roskapussia ei saa jättää portaille, neuvotaan. Karhut kun ovat sellaisia vilperttejä.
Kaikki on valmista, nyt se alkaa. Olympialaiset ovat urheilijan parasta aikaa. Ja urheilutoimittajan.Olympialaiset ovat urheilijan parasta aikaa. Ja urheilutoimittajan.