In­to­hi­mot ja per­ver­siot kuk­ki­vat kar­ta­nos­sa – tarina on siir­ret­ty on­nis­tu­nees­ti Koreaan vik­to­riaa­ni­ses­ta Eng­lan­nis­ta

Kuka oikein viettelee kenet? Kuka pettää? Huijarikreivin, nuoren taskuvarkaan, perijättären ja vanhan sedän kuviossa totuudet ja tunteet kieppuvat härnäävästi. Park Chan-woo siirsi komeasti Sarah Watersin tarinan viktoriaanisesta Englannista 1930-luvun Koreaan, japanilaismiehityksen aikaan. Viimeisen päälle viilatuissa kuvissa kukkivat intohimot, perversiot ja vähän lämpimämmätkin kiintymykset. Ensiesitys. (Etelä-Korea 2016)

Pariisissa ovat sireenit soineet ja liekit roihahdelleet jo ennen kuin keltaliivit vyöryivät kaduille. Antti J. Jokisen lähiöelokuva yrittää jotain vastaavaa suomalaisittain. Teennäiseltähän se – onneksi – tuntuu, vaikka kuvissa näyttävää rosoa onkin. Viljami Nojonen on salaherkkä punkkaripoika, jonka kotoa löytyvät isä (Eero Aho), äiti (Alma Pöysti) ja velipuoli (Jon ”Juno” Korhonen). Etäiseksi jää heistä itse kukin. (Suomi 2016)

Kauhuelokuvissa on jo turhan kauan leikitty dokumenttia. Käsikirjoittajana paremmin tuttu David Ayer sovelsi samaa konstia toimintajännäriin, ja kyllähän tosi-tv:n tyyli siihen rosoa tuokin. Jake Gyllenhaal ja Michael Peña herättävät puolestaan sympatiat losangelesilaisina poliiseina, jotka onnistuvat hermostuttmaan pahamaineisen meksikolaisen huumekartellin. Vielä kun itse tarinaan olisi keksitty jotain omaperäisempää. (USA 2012)