Intialaisen PicoPeta Simputersin kämmenmikro, Amida Simputer, on viime aikoina kerännyt huomiota kansainvälisessä lehdistössä. "Köyhän miehen" kämmenmikrona julkisuudessa esitelty Simputer löysi tiensä myös Kalevan toimitukseen.
Simputerin (sanoista "simple computer", yksinkertainen tietokone) perusideana oli antaa mahdollisuus myös Intian köyhälle väestölle päästä internetiin ja tietotekniikan kimppuun. Laitteen perusmalli maksaa kuitenkin noin 200 euroa ja edistyneempi Simputer maksaa kaksi kertaa enemmän, joten aivan köyhimpien taskuun kämmenmikro ei tietään löydä. Todennäköisempi asiakaskunta onkin Intian viranomaisten ja julkisen sektorin työntekijät.
Muuallekin kuin Intiaan
Styroksipaketista löytyy hintavin malli Amida Simputer 4200, farkkukankainen säilytyskotelo - denim on ilmeisesti kova juttu Intiassa - ulkoinen modeemi, "Chikki" eli standardi usb-muistikalikka sekä virtalähde ja englanninkielinen käyttöopas. Laite on Intian markkinoiden versio, mutta laitteen saa myös räätälöitynä kansainvälisille markkinoille.
Itse tietokone antaa kestävän vaikutelman. Laitteen ulkoasu muistuttaa vähän kovemman luokan kaukosäädintä, joka ei varmasti ihan pikkukolahduksesta hajoa. Mustat muovikuoret vaikuttavat ihmeellisesti lujemmilta kuin vaikkapa Compaqin iPAQin metallikotelo.
Tekniikkapuolelta koneesta löytyy usb-liitin, SmartCard-liitin, sarjaportti modeemille sekä kuuloke- ja mikrofoniliitännät. Vasemmassa kyljessä on kolme Simputer-nappia sekä pikakytkin, jolla voi liikkua eri valikoissa. Mutta paketista viis, mitä löytyy sisältä?
Simputerissa pyörii 206 megahertsin Intelin StrongArm -prosessori ja RAM-muistia löytyy 64 megatavua. Kaiken kukkuraksi laitteen käyttöjärjestelmänä on avoimeen lähdekoodiin perustuva Linux. Laitteessa on 3,8 tuuman, 240x320 pikselin värillinen tft-näyttö.
Tässä vaiheessa Simputer ei juuri eroa muista kämmenmikroista, mutta kun laitteen käynnistää, eksotiikka tulee vastaan.
Simputerilla on 16 eri tilaa, joita edustaa 16 pientä palkkia. Palkkia klikkaamalla valitaan esimerkiksi kalenteri, selain tai valokuva-albumi, ja jos palkin takana on alavalikko, sen yläpuolelle ilmestyy lisää pikkupalkkeja. Käyttöliittymä onkin jotenkin insinöörille suunniteltu: vaikka ohjelmilla on näyttävät etusivut, palkeista ei erota ohjelmia toisistaan muuten kuin opettelemalla ne ulkoa.
Simputerissa on kaikki perinteiset kämmenmikrolle tutut toiminnot, kuten kalenteri, lehtiö, osoitekirja ja laskin. Useisiin sovelluksiin voi itse piirrellä kynällä jos ei halua käyttää laitteen softanäppäimistöä. Laite ei tunnista käsialaa, vain piirtää. Viihdeosastolta Simputerista löytyy myös valokuva-albumin lisäksi mp3-soitin ja pelejä.
Asennontunnistusta
Yksi hauskimmista on Golgoli-peli. Se on perinteinen kuulapeli, missä pelialustaa kallistamalla pyritään saamaan kolme kuulaa pyöreän labyrintin keskelle. Simputerin jekkuna on laitteen asennontunnistus, kuulia ohjataan kallistamalla itse tietokonetta.
Asennontunnistuksella eli Flip-Flopilla on muutamia muitakin sovelluksia Simputerin ohjelmissa. Valokuva-albumin kuvia voi esimerkiksi selata pitämällä pohjassa Simputerin kyljessä olevaa tilttausnappia ja heilauttamalla laitetta pystyakselinsa ympäri sekä suurentaa tai pienentää kuvia heilauttamalla laitetta vaaka-akselin ympäri. Vaikka laitteen pitäisi toimia "helpolla ranneliikkeellä", vaati se toisinaan melkoista ravistelua.
Flip-Flopin toimivin sovellus on Golgoli-peli, mutta pienellä hiomisella teknologialle voi saada oivaltavia käyttötapoja. Nimi muistiin, MyOrigo.
Mp3-soittimen käyttöliittymässä oli toivomisen varaa esimerkiksi soittolistojen osalta. Soitin oli aika koruton, kuten pitkälle muutkin sovellukset. Kun käytin laitteessa ulkoisia kuulokkeita ja säädin äänentasoa, sain aikaan kammottavaa särinää.
Netti jäi kokematta
Simputerin tietoliikennesovellukset lupasivat paljon. Tarjolla olisi uutispalvelua, kynällä kirjoitettuja viestejä voi lähettää sähköpostilla ja laitteella voisi selata uutispalveluja.
Simputerin voi saada nettiin joko ulkoisella modeemilla tai usb-liitännäisellä cdma-kännykällä. Modeemi oli lähempänä, joten piuha kiinni ja langat laulamaan. Lukuisista yrityksistä huolimatta en päässyt laitteella nettiin. Todennäköisesti modeemin linjamelu hukutti alleen käyttäjätunnukset ja salasanat.
Ensi näkemältä Simputer vetoaa poikkeavan suunnittelunsa vuoksi, sekä sovellusten että laitteen itsensä puolesta. Toisaalta laite on vasta lapsenkengissään, mutta mahdollisuuksia sillä eittämättä on. Suoraviivaisen lähestymistapansa ansiosta ei ihmettelisi, vaikka kotimainen matkapuhelinjättikin kiinnostuisi Simputerista esimerkiksi gprs-ominaisuuksien myötä.