Laika & The Cosmonautsin entinen levy-yhtiö teki turhankin huolellista työtä keksiessään yhtyeen markkinointikäyttöön tunnuslauseen "No. 1 surf band from Finland".
Kahlitsevaksi käyneen tyylipuhtaan surf-soinnin Laika & The Cosmonauts hylkäsi jo 1990-luvun alussa, mutta iskulause seuraa bändiä yhä. Etenkin Yhdysvalloissa herkutellaan mielellään ajatuksella surf-genren suomalaisesta ykkösnimestä.
Puhutaan mitä puhutaan, kunhan nimi on oikein, sanoisi joku. Ongelma ei liene murheista suurin, mutta tuoreessa haastattelussa yhtyeen kosketinsoittaja-kitaristi Matti Pitsinki esitti avoimen haasteen kehittää yhtyeelle uusi tunnuslause, olutpalkalla luonnollisesti.
"Hiljaista on ollut sillä rintamalla, vaikka onhan siitä jutun juurta irronnut mukavasti. Tuntuu olevan joillekin hirveän vaikeata, kun eivät osaa laittaa meitä mihinkään lootaan. Ollaan kuulemma siksi omituisia. Itse olemme hyvillämme, kun ei olla missään luukussa tai lokerossa."
Laika & The Cosmonauts soittaa monipuolista instrumentaalirockia. Varsin yksinkertainen toteamus, jonka sisäistäminen sujuu monelta yllättävän nihkeästi, sanoo Pitsinki.
"Sitä instrumentaalirock-määrettä me on käytetty, mutta ei se tunnu riittävän. Usein pitää jotenkin selitellä tekemisiään ja olemassaoloaan, vaikka musiikki on musiikkia. Kuinkahan moni lokeroi Trio Töykeitä johonkin omituisuuksiin ja kysyy niiltä, että miksi ette laula", kysyy Pitsinki lievästi huvittuneena.
Eri taidemuodoista juuri rockissa tapaa usein tekijöitä, jotka katsovat asiakseen kehuskella sillä, etteivät seuraa mitä ympärillä tapahtuu. Että ei tässä rockia kuunnella vaan soitetaan sitä. Pitsingin ja yhtyekumppaneidensa suhtautuminen musiikkiin edustaa päinvastaista näkemystä. Monipuolinen sointi ei synny sattumalta.
"Meidän levyhyllyissä on valtavasti erityyppistä musaa, eivätkä ne hyllyt ole edes kaikilla samanlaiset. Aina on kuunneltu laajasti folkista funkiin ja hevistä jazziin. Rock on kuitenkin tavalla tai toisella sitaattitaidetta. Aina sitä johonkin päin kumartaa tai pyllistää."
Koska Laika & The Cosmonautsilla ja muilla instrumentaalirockin tekijöillä ei ole käytössään sanoja, tarinat ja mielikuvat tulee luoda ihmisten mieliin musiikin keinoin.
"Uskoisin musiikimme olevan visuaalista, mielikuvia ruokkivaa. Kyllä sillä pitäisi saada kaikenlaisia videoita päähänsä pyörimään", Pitsinki arvelee.
Pitsinki sanoo bändin aloittaneen hommat aikoinaan huumorimielessä, mutta kävikin niin, että jengi meni ihan pähkinöiksi. Sitten bändin tie vei muutamalle keikalle Pohjois-Amerikkaan, ja sielläkin porukka hullaantui täydellisesti.
Rakkaus musiikkiin auttaa pitämään hengen positiivisena myös silloin, kun ajetaan ties monettako kertaa keikalle samoihin tuttuihin paikkoihin. Ja kiven alla se on muusikon leipä muuallakin kuin meillä.
"Jos oltaisi amerikkalainen bändi, niin istuttaisiin pakettiautossa noin 200 päivää vuodessa. Todellisuus on karua siellä, joka päivä saisi ajaa vähintään Oulu-Helsinki-välin verran. Suomessa perustyönteko on helpompaa, mutta keikkapaikkoja on luonnollisesti vähemmän."