Matka kohti Pyhä-Luostoa starttasi Helsingin rautatieasemalta illan hämärässä, kun Leevi (@thegoldenleevi) tassutteli autojunaan yhdessä omistajansa Atte Kalkeen kanssa tietämättä vielä, mihin seikkailuun junakyyti seuraavaksi veisi.
Kaksikolle Lappi oli alueena tuttu aikaisemmilta reissuilta, mutta kohde, johon he suuntasivat, oli ollut pitkään jo ”bucket listillä”.
”Yön yli kulkeva juna viritti meidät jo kivasti reissutunnelmaan. Saimme lemmikkihytin, jossa Leevikin rauhoittui mukavasti nukkumaan”, avaa Atte matkan kulkua.
Kun kaksikko saapui Rovaniemen asemalle, suuntasivat he auton nokan kohti pohjoista ja Pyhä-Luostoa, jossa he aikoivat majoittua seuraavat pari päivää.
”Jo ajomatkan aikana tunturimaisemat avautuivat komeasti edessämme. Kun ajoimme hotellin pihaan, kierrokset laskivat ja tuntui, että täällähän meidän kuuluukin olla.”
Kelomajalta suoraan kansallispuistoon
Lemmikkiystävällinen majoitus järjestyi Leeville ja Atelle Lapland Hotels Luostotunturin kelomajoilta, aivan Luoston kyläpalveluiden kyljestä.
”Mökkimme oli rakennettu komeasta, harmaasta kelohirrestä, missä on sisäilmankin kannalta äärimmäisen hyvä nukkua. Ei ole hiukkasia ja mökki hengittää maailman puhtaimpaan ilmaan”, Atte toteaa.
Pitkään Atte ja Leevi eivät ehtineet kuitenkaan nauttia kelomökin siskonpedissä maittavista unista, sillä kaksikko halusi malttamattomasti tutustua alueeseen ja suuntasivatkin ensimmäiseksi Ukko-Luoston huipulle.
Huipulle kivutessaan Atte katseli vähän väliä taakseen todistaen kuinka nopeasti maisema vaihtuu. Lopulta huipulla avautui näkymä Pyhä-Luoston tuhansia vuosia vanhaan tunturijonoon.
”Ylös päästessämme sain reissumme ensimmäisen vau-hetken. Alueen hiljainen kauneus oli hienosti aistittavissa.”
Alas mennessään kaksikko lasketteli leveää sorapolkua, joka kulki Pyhä-Luoston kansallispuiston metsien läpi. Puolessa välissä he saapuivat vuonna 2022 valmistuneelle Ukko-Luoston maisematuvalle, johon myös koirat olivat tervetulleita, mikäli tämä käy kaikille tuvassa oleville retkeilijöille.
”Olin aluksi siinä luulossa, ettei päivätupaan saisi mennä koiran kanssa ollenkaan, mutta oli positiivinen yllätys, että retkietiketin mukaan on hyvä kysyä ensin lupaa muilta anssaretkeilijöiltä, jos tämä onnistuu”, Atte kommentoi.
Aamupäivä Pyhäjärven vesiaktiviteettien parissa
Seuraavana päivänä matka taittui Pyhäjärven rannalla sijaitsevalle Lucky Ranchille. Luvassa oli vesiurheilupäivä, josta niin Atte kuin Leevikin olivat innoissaan.
Lucky Ranchin perheyritys tarjoaa kävijöilleen majoituksen ja kesäkahvilan lisäksi monipuolisesti erilaisia kesäaktiviteetteja, kuten melontaa, suppailua, hevosretkiä ja silloin tällöin myös lavatansseja.
Aluksi kaksikko sai hyvän opastuksen kanootin käyttöön paikan omistajalta, ja tämän jälkeen he suuntasivat Pyhäjärven poikki kohti Mokkatuvan lounaspaikkaa.
”Hetken aikaa mietin, että mitähän tästä tulee, kun kanootti heilui Leevin painosta. Laitettuani viltin kanootin pohjalle, jotta Leevi pystyi rauhassa pötköttämään, sujui matka tämän jälkeen hyvin.”
”Meloimme hissukseen vastarantaa kohti. Aurinko paistoi ja pystyimme kuulemaan vain veden liplatuksen ja lintujen äänet. Katsoimme Leevin kanssa toisiamme keskellä tyyntä järveä. En ole kokenut aikaisemmin mitään sen kaltaista Leevin kanssa. Sitä tunnetta on vaikea sanoittaa”, Atte kuvailee hetkeä hymyillen.
Leevin 7 ruokalajin menu
Lopulta kaksikko pääsi kuivin jaloin vastarannalla sijaitsevalle Mokkatuvalle, jossa oli tarjolla lounasta nälkäisille retkeilijöille upeassa hirsitalomiljöössä.
”Ajattelin ensin, että jäisimme syömään ulos, mutta pian saapumisemme jälkeen, paikan omistaja tuli tervehtimään meitä ja kutsuivat sisälle. Samalla Leevi sai rapsutuksia myös muilta kävijöiltä. Paikasta jäi heti todella lämmin fiilis.”
Kun Atte ja Leevi astuivat sisälle, odotti Leeviä erityinen menu, joka sisälsi seitsemää eri ruokasorttia, kuten eri lihavaihtoehtoja ja vesimelonia.
”Omistaja kertoi, että on halunnut luoda ravintolasta kodinomaisen ympäristön, johon myös lemmikit ovat lämpimästi tervetulleita. Olen toki ennenkin nähnyt lemmikkiystävällisiä paikkoja, mutta en ennen mitään tämänkaltaista. Leevi todella nautti huomiosta ja pötkötteli ruokalevolla, kun itse söin maukasta kotiruokaa ennen paluumatkaa.”
Mokkatuvan lisäksi kaksikko pääsi kokeilemaan alueen muitakin kulinaristisia nautintoja, kun vesiaktiviteettien ja päivälevon jälkeen he suuntasivat Luostolla sijaitsevaan Punakettu-ravintolaan.
Atte pääsi maistamaan jo toisessa polvessa toimivan perheyrityksen perinteistä poronkäristystä sekä voissa paistettua Kemijärven haukea. Leevi puolestaan sai keittiön tervehdyksen parikin kertaa sekä kymmeniä rapsutuksia illan aikana.
Kylpylähemmottelua ja Indiana Jones -hetkiä
Matkan varrelle mahtui myös pari pysähdystä Ametistikylpylässä. Sillä välin, kun Atte rentoutui tunturijalokivien alla poreissa, nautti Leevi syvistä unista kelomajan hiljaisuudessa.
”Junamatkan ja patikoinnin jälkeen oli mukava päästä peseytymään ja rentoutumaan poreisiin ja höyrysaunan lämpöön. Rakastan muutenkin kylpylöitä ja olla vedessä.”
Hieno yksityiskohta Ametistikylpylässä oli Aten mukaan liuskekivistä rakennettu pesämainen poreallas, jossa tumma tähtitaivas rauhoitti mielen.
”Huomasin myös, että liuskekivien välissä oli paikallisesta kaivoksesta löydettyjä ametistikiviä.”
Myöhemmin Atte pääsi tekemään lähempää tuttavuutta ametisteihin yhdessä Leevin kanssa, kun he suuntasivat Pyhä-Luoston kansallispuistoalueelle, Lampivaaran Ametistikaivokselle.
”Kävelimme tunturikukkulalle, joka oli keskellä Pyhä-Luoston kansallispuiston maisemia. Alueella oli useita hirsirakennuksia ja pitkät puiset portaat alas arkeologiseen ympäristöön kaivuualueelle. Tuli aivan Indiana Jones -leffat mieleen.”
Opastetun kierroksen aikana Atte pääsi kaivamaan maata pienellä hakulla. Lopulta kivien seasta pilkisti kaunis savukvartsi, jonka hän sai pitää matkamuistona ja hyvän onnen tuojana.
”Kaikki sujui hienosti, mutta kierroksen aikana Leevin oli hieman vain vaikea ymmärtää, miksei saanut auttaa ja kaivaa tassuillaan”, Atte naurahtaa.
Frisbeegolfia yöttömän yön auringon alla
Yksi taianomaisimmista hetkistä Atte ja Leevi kokivat yöllä, kun duo suunnisti Luoston frisbeegolf-radalle yöllä, jolloin vielä auringon säteet paistoivat matalalta.
"Ei arkirytmiä, ei aikatauluja, vain luonto ja me. Oli todella makeaa todistaa aamun avautumista samalla frisbeetä heitellen kaksistaan tunturirinteessä", Atte kuvailee.
Pyhä-Luosto osoittautui Aten mukaan täydelliseksi kohteeksi koiran kanssa matkustaville. Kansallispuiston reitit ovat helposti kuljettavia, taukopaikkoja löytyy mukavasti ja ritiläportaistakin löytyi koirien tassuille tarkoitetut pehmeät puuaskelmat.
Jonkun verran jo pohjoisessa kulkenut Atte kehottaa ottamaan mukaan hyvät kengät, säänmukaiset varusteet ja muutaman pyyhkeen, jos koira nauttii vesileikeistä.
”Reissumme aikana oli todella upea nähdä, kuinka koirat ovat osa yhteisöä, osa elämää ja niin lämpimästi tervetulleita moneen paikkaan. Lisäksi oli ihana huomata, kuinka ihmiset moikkailevat huomenet ja pysähtyvät juttelemaan. Tätä leppoisaa meininkiä kaipaisin eteläänkin.”
Atte on varma, että kaksikko palaa vielä Pyhä-Luostolle. Etenkin, jos Leeviltä kysytään.
”Jo viikonlopun jälkeen tuntui, että pääsimme maadoittumaan ja kokemaan aluetta todella autenttisella tavalla. Leevikin on tavallisesti melko vilkas koira, mutta matkan aikana se rauhoittui, kun se pääsi lajilleen ominaisempaan ympäristöön ja luonnosta saatavia ärsykkeitä oli mukavasti ympärillä, kuten haahuilevia poroja”, Atte toteaa hymyillen.
”Oli upea saada yhteys luontoon, itseensä ja erityisesti koiraan. Suosittelen lämpimästi jokaiselle koiranomistajalle reissua Pyhä-Luostolle!”