On nurinkurista, että ulkomaisten asiantuntijoiden pitää korostaa työttömyyden alentamisen tärkeyttä suomalaisille päättäjille, mutta niin IMF joutui taas tekemään. Työllistymistä edistävät rakenteelliset korjaukset ovat poliittisesti vaikeita.
Suomen työttömyysaste painui 90-luvun lopulla ja vielä viime vuonnakin kohti EU-maiden keskiarvoa. Tänä vuonna työttömyyden lasku on pysähtynyt ja jopa kääntynyt hivenen kasvavaan suuntaan. Se käy Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan vaaralliseksi Suomen talouskehitykselle. Niin on etenkin siksi, että laaja työttömyysaste saattaa olla virallisiin tilastolukuihin nähden peräti kaksinkertainen, noin 18 prosenttia. Näin muistutti Suomessa IMF:n raporttia esitellyt valuuttarahaston valtuuskunnan johtaja Robert Feldman.
Huoleen on todellakin syytä, vaikka pääministeri Paavo Lipposen ja muunkin hallituksen mielestä työllisyyden paraneminen on pysähdyksissä vain väliaikaisesti. SDP:n äskeisessä puoluekokouksessa Lipponen arvioi rohkeasti, että työttömyys pystytään painamaan viiteen prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä.
Jos niin todella kävisi, se merkitsisi käytännössä täystyöllisyyttä. Mutta vain sillä ehdolla, että 18 prosentissa mukana olevia tempputyöllistettyjä - työllisyyskurssilaisia, tukirahan turvin työhön päässeitä ja piilotyöttömiä - ei olisi. Myös ihmisten työntämisen työttömyyseläkeputkeen pitäisi loppua.
Suomessa on nyt ennen kokematon tilanne. On sekä puutetta työstä että joillakin aloilla kasvua ehkäisevää pulaa työntekijöistä. Tarjonta ja kysyntä eivät kohtaa. Työvoiman vaje uhkaa vain pahentua, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Sitä ennen olisi todella tehtävä IMF:n ehdottamia rakenteellisia uudistuksia, jotka helpottaisivat työllistymistä. Mutta kuka ne tekee? Ne ovat osoittautuneet tähän asti vaikeiksi molemmille Lipposen hallituksille.
Tuloverojen lisäkevennykset olisivat tarpeen. Todellinen eläkeikä pitäisi saada nousemaan. Myös vähän koulutetut tulisi vetää työelämään. Silloin saataisiin aikaan myönteinen kehitys, jossa työllisyys ja talous kasvavat. Pahempi vaihtoehto on, että yhä pienempi työssäkäyvien joukko maksaa yhä enemmän hyvinvointiyhteiskunnan menoja. Yhtälö on mahdoton.
Mikäli palkkatuloja verotetaan entistä vähemmän, jostakin on säästettävä tai saatava vastaavasti lisää tuloja muista lähteistä. Feldman edellyttää julkisella sektorilla edelleen menojen leikkauksia. IMF:n asiantuntijat muistuttavat Suomen valtion raskaasta velasta, jota pitäisi lyhentää etupainotteisesti. Väestön ikääntyessä julkisen talouden rahoitusasema saattaa heiketä merkittävästikin. Silloin oltaisiin helisemässä suuren velkataakan kanssa.
Samaan aikaan toinenkin kansainvälinen yhteisö, teollistuneiden maiden OECD jakoi auliisti veroneuvoja suomalaisille. OECD:n vero-osaston johtaja Christopher Heady arvioi, että yritysten sosiaaliturvamaksuja on vähennettävä pienipalkkaisten työntekijöiden osalta. Silloin yritysten työllistämiskynnys alenisi. Tuloveroa olisi hänenkin mukaansa hiljalleen alennettava, jotta korkeasti koulutetut työntekijät eivät karkaa ulkomaille.
Korvaavia tuloja Heady nappaisi sieltä, missä tulolähde pysyy kotimaassa: olisi kiristettävä osinkotulojen ja kiinteän omaisuuden verotusta sekä arvonlisäveroa. Ajatus ei ole hassumpi. Mutta jos tämä linja valitaan, verojen kiristykset on toteutettava harkiten. On esimerkiksi vältettävä toimia, jotka saavat sijoittajat varomaan suomalaisia osakkeita ja kiinteistöjä. Kiinteistöveron ulottaminen metsä- ja maatalousmaahan voisi puolestaan uhata suomalaista ruoan tuotantoa.