Ohjaaja Maria Ruotsala on helpottunut. Ilonen talo on valmistunut 2,5 vuoden sitkeän urakan jälkeen. Keskiviikon ennakkonäytöksessä Suomen Elokuvasäätiön auditoriossa televisiosarjan kaikki kolme osaa nähtiin peräkkäin. Yle 1 esittää ihmissuhdedraamaksi luokitellun elokuvan ensimmäisen osan ensi maanantaina Aitiopaikalla ja kaksi seuraavaa viikon välein. Ruotsin televisiossa sarja nähdään kahden kuukauden kuluttua.
Elokuva on lainannut nimensä ja tarinansa Kreetta Onkelin kiitellyltä ja palkitulta romaanilta. Ruotsala on käyttänyt käsikirjoituksen pohjana romaania ja Onkelin myöhempää novellikokoelmaa Tervetuloa paratiisiin. Onkeli antoi Ruotsalalle täyden vapauden toteuttaa oma näkemyksensä kirjan henkilöistä ja heidän suhteistaan.
Ruotsalan selustan turvasi omalta osaltaan elokuvan tuottaja Risto Salomaa, jota Ruotsala kutsuu mielettömäksi taistelijaksi. Ilonen talo ei ole ollut missään mielessä helppo elokuva. Aivan alkuvaiheessa törmättiin siihen, ettei mikään taho halunnut rahoittaa elokuvaa, joka kertoo alkoholistiäidistä ja hänen lapsistaan. Ylen mukaantulo oli helpotus tuotantoyhtiö Kinoproductionille, Salomaa myöntää.
Ilonen talo kertoo perheen tarinan Ruutin ja Birgen silmin. Miltä lapsista tuntuu, kun poliisi-isä (Carl-Kristian Rundman) ei enää jaksa elää ja tarjoilija-äiti pakenee viinaan. Elokuvan alussa Ruut on 9-vuotias ja Birge 11. He ovat viattomia suurisilmäisiä tyttöjä, jotka näkevät enemmän kuin useimpien perheiden lapset, mutta eivät onnekseen ymmärrä vielä kaikkea. Nuoria sisaruksia esittävät kuopiolaistytöt Marika Gröhn ja Emmi Kukkonen. 16-vuotiasta Ruutia ja 18-vuotiasta Birgeä näyttelevät teatterikoululaiset Jessica Grabowsky ja Anni Ojanen.
"Jos äiti vain tietäisi miten paljon rakastamme häntä"
Televisiosarja on kuvattu Pohjois-Karjalassa viime syksynä ja tämän vuoden alussa. Mukana on joukko näyttelijöitä Joensuun ja Kuopion teattereista.
Benner & Bennerin Silja ja Firman Aija, Milka Ahlroth, on muuntunut Ilosen talon äidiksi. Näille kaikille Ahlrothin naishahmoille on yhteistä herkkyys, joka ilmenee kullakin omanlaisenaan. Ilosen talon äidistä tulee juopottelun viime vaiheessa kova ja väkivaltainenkin. Loppuun asti hän silti jaksaa toivoa, että tytöt kävisivät koulua ja lähtisivät opiskelemaan. Niin hänkin olisi tehnyt, jos olisi voinut.
-- Minua viehätti se, että tämä on vahvojen naisten tarina. Naiset ovat toimijoita, eivätkä kohteita kuten niin usein, Ruotsala selittää. Tytöt sinnittelevät itsensä aikuisiksi omin eväin. Isovanhemmat ovat tyttöjen ainoa tuki. Sekin on välillä kyseenalainen, sillä isoäiti yrittää erottaa tyttöjä juopottelevasta äidistä.
Isovanhempien hoiviin taas kerran pelastetut tytöt keksivät, että eivät ehkä ole sanoneet äidilleen, miten paljon rakastavat häntä. He lähtevät viemään äidille tätä sanomaa, että äiti lopettaisi juomisen. Perillä he jättävät äidin rannerenkaan yhdelle juopoista, pyytävät antamaan sen äidille ja välittämään rakkauden viestin. Pois lähtiessään tytöt näkevät äidin pissata lorottavan avoimesta alakerran ikkunasta takapuoli paljaana. Äiti ei edes huomaa lapsia ryyppyporukalta.
Ruut sanoo aikuisuuden kynnyksellä, että on elänyt koko siihenastisen elämänsä varpaisillaan. Hän oli huolehtinut äidistä ja arjen sujumisesta aina pahinta peläten.
