Iloisen sä­vel­tä­jän su­rul­li­sin­ta mu­siik­kia

Dies Irae! Vihan päivä! Rummut paukkuvat ja kuoro julistaa niin että tyhjä tuomiokirkko kaikuu. Oulun katedraalikuoro ja Con Sonora -kamariorkesteri harjoittelevat Mozartin sielunmessua pyhäinpäivänajan konsertteja varten.

Mozartin Requiem on kuorolaisillekin myötäsukaista laulettavaa. Moni heistä on laulanut teoksen useita kertoja aiemminkin.
Mozartin Requiem on kuorolaisillekin myötäsukaista laulettavaa. Moni heistä on laulanut teoksen useita kertoja aiemminkin.
Kuva: Leinonen Jukka

Dies Irae! Vihan päivä! Rummut paukkuvat ja kuoro julistaa niin että tyhjä tuomiokirkko kaikuu. Oulun katedraalikuoro ja Con Sonora -kamariorkesteri harjoittelevat Mozartin sielunmessua pyhäinpäivänajan konsertteja varten. Odotettavissa on, että kirkot täyttyvät Mozartin syntymän 250-vuotisjuhlavuonna kuulijoista, jotka janoavat tätä maailman iloisimman säveltäjän surullisinta musiikkia.

"Tämä on kevyttä musiikkia", sanoo kapellimestari, tuomiokirkkoseurakunnan kanttori Raimo Paaso yllättäen. "Heti teoksen alussa alkaa loistaa valo."

Bassosolisti Ari Rautakosken mielestä kuolema on teoksen valossa iloinen ja vapauttava asia. "Onhan kuoleman liturginen värikin valkoinen."

Sykkivä rytmi ja eloisa tanssillisuus ovat piirteitä, joita Paaso yrittää kaivaa joukoistaan esiin. Hän jammailee muusikoiden edessä, viittoo ja laulaa malliksi. Luikauttaapa väliin myös tenorisoolot Eero Hartikaisen puolesta, joka ei ole paikalla.

Ei nyt veisata virttä hitaasti ja laahustaen! Kyllä tässä liikettä kaipaakin, sillä kirkko on jääkylmä. Sopraano Anna-Maria Jurvelin ja altto Sirkka Rautakoski laulavat soolojaan kääriytyneenä toppatakkeihin. Kuoron laulaessa he tekevät jotain, mitä eivät voi yleisön läsnäollessa tehdä: jumppaavat leukojaan. Sen jälkeen äänikin irtoaa rennommin.

Orkesterilaiset ovat ensi kertaa yhteisharjoituksessa kuoron kanssa. Yhteisen rytmin hakemisessa riittää puurtamista.

Mozartin Requiemin arvoitukset kiehtovat vuosisadasta toiseen. Teoksen tilasi kreivi von Wallsegg, joka halusi esittää mestariteoksen omana sävellyksenään vaimonsa muistolle. Sairas Mozart piti sävellystä kuitenkin omana sielunmessunaan.

Mozartin lähestymistapa vanhoihin katolisiin messuteksteihin on mestarillinen. Nerokin otti edeltäjiltään vaikutteita: sävellys muistuttaa paikoin Michael Haydnin Requiemiä, jonka kantaesityksessä Mozart oli soittamassa 12-vuotiaana. Tämä unohduksiin jäänyt teos sai Suomen ensiesityksensä Paason johtamana Oulussa pari vuotta sitten.

Paaso jäi Mozartin Requiemin lumoihin jo pikkupoikana. Lahjaksi saatu levy oli kuunneltu puhki, kun hän sai hiukan vartuttuaan tilaisuuden kuulla teoksen ensi kertaa livenä.

Nuorimmatkin voivat nauttia Mozartin musiikin hyväätekevästä vaikutuksesta. Siitä ovat vakuuttuneita katedraalikuoron jäsenet Janne ja Eeva-Maria Kolehmainen, joiden pian syntyvä esikoinen on osallistunut harjoituksiin äitinsä vatsassa. "Masuasukki tykkää teoksen tietyistä kohdista ja se potkii rytmissä", naureskelee sopraanoa laulava tuleva äiti. Kolehmainen luottaisi mieluusti teoriaan, jonka mukaan Mozartin musiikki kasvattaa vauvan älykkyyttä.

Uskotaan, että se harmonisoi kehon prosesseja. Ja miksei Requiemin rauhallisia osia voisi käyttää tuutulaulunakin?

Mozartin Requiem Iin kirkossa perjantaina kello 19 ja Oulun tuomiokirkossa pyhäinpäivänä kello 19 ja 22.

Ilmoita asiavirheestä