Ihmiskunta on koko sen historian ajan ollut liikkeessä. Ihmiset ovat etsineet uusia mahdollisuuksia niin kaupungeissa kuin ulkomailla. Väkivalta, sodat ja orjakauppa ovat aiheuttaneet laajamittaista pakon sanelemaa siirtolaisuutta.
Maansisäinen ja kansainvälinen siirtolaisuus ja pakolaisuus eivät siis ole mitään uutta.
Ilmastonmuutoksen aiheuttama siirtolaisuus voi kuitenkin tulevaisuudessa olla vertaistaan vailla. Ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat pakottaa jopa sadat miljoonat ihmiset jättämään kotinsa ja asuinseutunsa, kun sadot epäonnistuvat vuodesta toiseen, pyörremyrskyt tuhoavat omaisuutta ja vedenpinnan nousu valtaa alavat maat.
Esimerkiksi Bangladeshin hallitus odottaa, että joka seitsemäs bangladeshilainen joutuu siirtymään kotiseudultaan vuoteen 2050 mennessä ilmastonmuutoksen seurauksena. Tämä on saman verran kuin Suomen, Norjan ja Ruotsin yhteenlaskettu asukasluku.
Bangladesh ei ole yksin, vaan elinolojen heikkeneminen voi laukaista muuttoliikkeen samanaikaisesti monessa kehittyvässä maassa niin Afrikassa, Aasiassa kuin Etelä-Amerikassa. Erona menneisyyteen on myös se, että huomattava osa ilmastosiirtolaisista on uudelleensijoitettava pysyvästi – paluuta kotiseudulle ei ole.
Hallitsematon, nopea ja samanaikainen ilmastosiirtolaisuus voi vaikuttaa kielteisesti siihen, kuinka siirtolaiset hyväksytään uusilla asuinalueilla.
Syrjiminen ja syrjäytyminen voivat lisääntyä, ja pahimmillaan laajamittainen ilmastosiirtolaisuus voi aiheuttaa vakavia häiriöitä ja epävakautta, jos siirtymään joutuneiden ja vastaanottavien yhteisöjen välille syntyy jännitteitä esimerkiksi kilpailtaessa niukoista resursseista kuten viljelymaasta, kasteluvedestä, työpaikoista tai terveys- ja koulutuspalveluista.