Pääkirjoitus

Il­mas­to­kes­kus­te­lus­sa pi­det­tä­vä pää kylmänä

Taloudellisen taantuman aikana ilmastonmuutoskeskustelu on elänyt hiljaiseloa. Aihe on pysynyt poissa julkisuudesta, sillä ilmastonmuutosta hillitsevät toimenpiteet maksavat.

Taloudellisen taantuman aikana ilmastonmuutoskeskustelu on elänyt hiljaiseloa. Aihe on pysynyt poissa julkisuudesta, sillä ilmastonmuutosta hillitsevät toimenpiteet maksavat.

Ilmastoskeptikot ovat ehtineet ilahtua havainnoista, joiden mukaan ilmaston lämpeneminen näyttäisi pysähtyneen, vaikka ilmastonmuutosta aiheuttavat päästöt jatkavat edelleen kasvuaan.

Näyttää kuitenkin vääjäämättä siltä, että ilmastonmuutos ja lämpeneminen jatkuvat pitkällä aikavälillä, vaikka valtamerien lämpeneminen hidastaisi ilmiötä hieman. Myös auringonpilkkujen määrä ja tulivuorenpurkaukset ovat viilentäneet maapalloa.

Lämpötilan tilapäinen tasaantuminen on kuitenkin osa luonnollista vaihtelua. Pelättävissä on, että vuoteen 2060 mennessä maapallon lämpötila nousee yli kaksi astetta verrattuna esiteollistumista edeltävään aikaan.

Ilmastonmuutos näkyy arktisilla alueilla. Jääpeite Jäämerellä on pienentynyt ja merenpinta on noussut. Ilmastonmuutokselle tyypilliset ääri-ilmiöt ja säänvaihtelut ovat olleet arkea viime vuosina. Muutos näkyy myös eläin- ja kasvilajien levinneisyydessä.

Globaalissa mittakaavassa ilmaston lämpeneminen on huolestuttava ilmiö. Viime vuosien kansainväliset ilmastokokoukset ovat olleet pettymyksiä ja tulokset heikkoja. Kehitys- ja teollisuusmailla on vaikeuksia löytää yhteinen sävel ja sitoutua vihreään teknologiaan. Kiina ja Intia ovat jo maailman suurimmat hiilidioksidipäästäjät, eikä päästöissä näy taittumista.

Ilmastonmuutos on kumuloituva prosessi, jossa toimenpiteiden osalta ollaan jo nyt pahasti myöhässä. Kasvihuonekaasujen hillintä on ajankohtainen myös taantuman oloissa kaikkialla maapallolla.