Moni jää ilman parisuhdetta jopa koko elämänsä ajaksi. Miesten yksinäisyyden epidemia (male loneliness epidemic) on maailmanlaajuisesti tunnettu. Tämä kenties johtuu nykyajan pinnallisuudesta, kun itselle halutaan täydellinen elämä esiteltäväksi sosiaalisen median alustoilla.
Jotta kumppani sopisi tähän elämään, häneltä on vaadittava mahdottomia. Toivelista kumppanin ominaisuuksista voi kattaa jopa silmien värin. Näin ollen moni, joka ei kriteerejä täytä, jää yksin. Kiinassa kehitys on edennyt niin pitkälle, että joskus kumppaniksi valitaan tekoälykumppani – todellinen ei enää riitä.
Oman lisänsä tuovat deittisovellukset. Kumppaniehdokkaiden loputon tarjonta johtaa helposti siihen, että kuka tahansa on korvattavissa sovelluksista löydetyillä ihmisillä. Sovellukset markkinoivat ajatusta, että ideaalikumppanin voi löytää ”Tinderiä selaamalla”. Kun sovelluksessa tapaamansa ihmisen voi vaihtaa “parempaan”, se ei kannusta tutustumaan tähän ihmiseen kunnolla ajan kanssa. Moni jättää tutustumisen puolitiehen jatkaakseen selailua, ja pahimmillaan ghostaa tapaamansa ihmisen, mikä voi olla traumatisoivaa. Muiden kohdalla tuloksena on pinnallisia, huonosti toimivia parisuhteita, jotka päättyvät helposti eroon.
Yksin jääminen on rankka kokemus. Siihen liittyy syvä ulkopuolisuuden tunne yhteiskunnassa, joka on rakennettu parisuhteen ja romanssin ympärille. Kirjat, tv-sarjat, musiikkikappaleet, näytelmät, elokuvat ja mainokset kertovat romanttisesta rakkaudesta. Moni pitkään yksin ollut haluaisi sulkea romanssin pois mielestään.
Parisuhteeseen liittyvää rakastetuksi tulemisen tunnetta tai arjen jakamista ei yleensä voi saavuttaa ystävyyssuhteissa. Pahimmillaan yksin jäänyt kokee, että rakkauteen liittyvä osa hänen elämästään jää elämättä. Koska rakastetuksi tuleminen on inhimillinen perustarve, se voi tuntua hänen ihmisyytensä kiistämiseltä.
Tästä huolimatta kauan yksin olleita syyllistetään yksinäisyydestä. Heitä syrjitään, kun pariskunnat eivät halua heitä tapaamisiinsa, tai kun juhliin mennessä on välttämättä tuotava mukanaan avec. Moni syrjii kauan sinkkuna olleita deittailussa, jolloin yksinäisyydestä tulee itseään ylläpitävä kehä.
Olisi tärkeä ymmärtää, ettei nykyajan yksinäisyys johdu yksilön huonoudesta vaan siihen vaikuttavat voimakkaasti yhteiskunnan rakenteelliset tekijät.
Ville Kivijärvi
diplomi-insinööri, 36 vuotta, ollut koko elämänsä sinkku, Helsinki