– Virolaisena tiedän, että ihmiset ovat sopeutuneet vaikka mihin 25 vuodessa, Mihkel Koldits vastaa pilke silmäkulmassa kysymykseen siitä, kuinka on Ouluun juurtunut.
Muusikko saapui pohjoiseen vuonna 1994. Neuvostoliitto oli juuri muutamaa vuotta aiemmin hajonnut ja Viro palauttanut itsenäisyytensä.
– Sananvapaus ja tasa-arvo ovat sellaisia asioita, joiden merkitystä ei ymmärrä, jos ei ole ollut ilman. Neuvostoliitossa muusikon ei ollut järkevä ottaa kantaa, hän oli palvelija. Ja sitä muusikko on nytkin. Soittaa ja laulaa, mitä halutaan ja sillä sipuli, Koldits kertoo.
Paraikaa muusikkoperhe valmistautuu lauantaiseen Haukiputaan mieskuoron 85-vuotisjuhlakonserttiin.
Koldits työskentelee kuoronjohtajana. Vaimo Anna-Leena, lukion musiikinopettaja ja 14-vuotias Otto-poika esiintyvät sopraanoina.
Perheeseen kuuluu myös 8-vuotias Greta-tytär, joka soittaa kannelta.
Vahvuudet esiin, heikkoudet piiloon
Neljän muusikon arki on yhtä logistiikkaa: lasten viulu-, kannel- ja rumpuharrastukset, Mihkelin viikonloppuiset kuoroleirit ja Oton esiintymiset vievät aikaa.
– Musiikki on elämäntapa, osa mielenterveyttä. Se vaikuttaa siihen, miten pääkoppa kestää. Jos musiikki puuttuisi, olisihan sitä ihan puolikas, Anna-Leena pohtii.
Spontaanisti perhe ei yhdessä juuri musisoi. Kun työpäivä on ollut musiikintäyteinen, kotona kaipaa rauhaa.
– Illalla korvat ovat niin täynnä musiikkia, että hiljaisuutta kiitos. Joka päivä tarvitaan hetki hiljaisuutta, Anna-Leena sanoo.
Kuoronjohtajana Mihkel työskentelee sekä ammattilaisten että harrastajien kanssa. Jokainen päivä on erilainen. Joka kerta instrumentti on eri kunnossa, ja se pitää virittää.
Jos jollakulla on tietyn sävelen kohdalla vaikeutta, Mihkel kehoittaa vain liikuttelemaan huulia.
– Eikä siinä ole mitään pahaa. Täytyy ymmärtää, mihin kyetään. Amatöörikuorossa täytyy löytää vahvuudet ja piilottaa heikkoudet, Mihkel sanoo.
Kuorolaulussa perhettä kiinnostaa yhdessä kokeminen. Kun Suvivirsi kajahtaa kesällä tai Maamme-laulu raikaa jääkiekko-ottelun päätteeksi, musiikki yhdistää ja herättää tunteita.
– Laulu on instrumentti itsessään. Ei tarvitse osata soittaa, vaan lähteä kehittämään omaa ääntään, Anna-Leena sanoo.
Kolme kuukautta joulua
Lähestyvä joulu on muusikoille työntäyteistä aikaa.
Mihkelin lapsuudessa ja nuoruudessa neuvostoaikaan joulu oli toisenlainen.
– Joulu oli kielletty, ja sitä vietettiin salaa. Verhot vedettiin ikkunoihin, ettei nähnyt, onko sisällä joulukuusta. Joulunviettoon liittyi tietynlaista jännitystä.
Nykyään kuoronjohtajana joululaulujen uutuudenviehätys rapisee hyvissä ajoin ennen varsinaista juhlaa: harjoitukset on aloitettu jo kolme kuukautta aiemmin.
– Kun Mihkel lähtee kotoa, on hyvä soittaa joulumusiikkia, jouluintoilijaksi tunnustautuva Anna-Leena kertoo.
Myös Otto-poika on tottunut joulun tiiviiseen työtahtiin. Silloin esiintymisiä riittää kirkoissa. Tiernapoikavuosiakin on takana jo kolme.
– Olen ollut Mänkki, Knihti ja Herodes. Knihti on kiva rooli, pitää vain hakea rahat. Jos on kymmenen keikkaa päivässä, on mukava päästä yleisön joukkoonkin viettämään aikaa.
Kahdeksannella luokalla Pohjankartanon musiikkiluokalla opiskelevan Oton lempimusiikkia on taidemusiikki, lempisäveltäjä on Bach. Inhokkimusiikki on helppo nimetä:
– Kaikki mitä radiosta tulee.
– Radion koko tuotanto, Mihkel nauraa.
Vaikka vanhemmat työskentelevät musiikin parissa ja lapset sitä harrastavat, jälkikasvun ryhtyminen muusikoksi ei ole tavoite.
– En halua tehdä lapsesta muusikkoa. Se ei ole minun päätös. Musiikki on hengen ravintoa. Se antaa jotain, minkä kautta prosessoida asioita. Musiikin tärkeimpiä tehtäviä on herättää tunteita, Anna-Leena sanoo.
Kun musiikista alkaa miettiä ammattia, on vaarana, että tietty nautinto katoaa.
– Konsertissa nähdään vain parhaat palat. Konsertti on vain jäävuoren huippu, Anna-Leena.
Greta aikoo alkaa isona äitinsä tapaan musiikinopettajaksi, mutta nuoren sopraanon tulevaisuuden unelma-ammatti on jotain muuta. Kymmenen vuoden päästä, 24-vuotiaana Oton saattaa löytää suksien päältä.
– Olen varmaan laskemassa työkseni Lapin koskemattomilla lumilla. Silloin tällöin voin keikkailla vanhempien kanssa, Otto suunnittelee.
Haukiputaan mieskuoro 85 vuotta
Juhlakonsertti lauantaina Madetojan salissa. Solisteina Teemu Roivainen sekä Anna-Leena ja Otto Koldits
– Aikaisemmin kuorolla on ollut eri teeman projekteja kuten Veikko Lavi, Jamppa Tuominen tai Tapio Rautavaara. Nyt luvassa on eturivin artistit ja parhaat palat vuosien varrelta, ikään kuin Greatest hits, kuoronjohtaja Mihkel Koldits kuvailee.