Amerikassa kaikki on mahdollista. Elannon voi tienata vaikka ilmakitaralla. USA:ssa kyse ei ole enää marginaali-ilmiöstä, sillä vuoden aikana jo 24 kaupungissa on kilpailtu ilmakitarismissa.
Amerikkalainen Dan Crane pihkaantui ilmakitaraan vuonna 2003, kun Yhdysvalloissa järjestettiin ensimmäinen ilmakitarakisa. Sen jälkeen päivätyöt saivat jäädä. Tänään Crane juontaa ilmakitaransoiton MM-kisat Oulussa.
Amerikkalaisten suussa Cranen taiteilijanimi Björn Türoque vääntyy muotoon "born to rock", syntynyt rokkaamaan. Cranelle ilmamusisointi ei kuitenkaan ole koskaan ollut mikään pinnallinen rokkitähtileikki.
"Nietzschen nihilismin mukaan totuutta ei ole olemassa. Koska ilmakitaraakaan ei ole olemassa, se on puhtain taidemuoto", Crane järkeilee.
Kaksi vuotta sitten Crane julkaisi kirjan, joka käsitteli hänen omaa, ilmakitaran tahdittamaa elämäänsä. Kyseessä on kertomus periksiantamattomuudesta: vaikka Crane ei kyennyt voittamaan kilpailuja, hän sai silti harrastuksestaan ammatin.
"Jatkuvasti toiseksi tuleminen on voitto omalla tavallaan", Crane pohdiskelee.
Cranen mielestä ilmakitarointi on ottanut kaupalliseksi lipsuneen olympialiikkeen roolin. "Kitaraa ja asetta ei voi pitää kädessä yhtä aikaa", Crane toteaa.
Crane osaa soittaa ihan oikeastikin. Hän laulaa ja huolehtii bassotaajuuksista tekoranskalaisessa Nous Non Plus -yhtyeessä. Vaikka kaikki muusikot ovat amerikkalaisia, he yrittävät teeskennellä ranskalaisia.
"Itse asiassa olimme vähän aikaa sitten keikalla Pariisissa. Siellä yleisö luuli, että olimme ranskalaisia, jotka yrittivät matkia amerikkalaisia, jotka yrittivät matkia ranskalaisia. Monimutkaista, eikö totta?" Crane velmuilee.
Crane ei osaa ranskaa, mutta hän opettelee ranskankieliset sanat korvakuulolta.
"En aina ymmärrä kirjaimellisesti, mitä laulan. Joskus tuntuu, että niin on myös englannin kanssa", solisti naurahtaa.
Ilmakitarakilpailut Crane on jo jättänyt nuoremmilleen: vanha kehäkettu soittelee ilmakitaraa nykyisin omaksi huvikseen pari, kolme kertaa viikossa. Sielussa soivat kuitenkin ikuiset jamit.
"Jos näen kadulla ihmisen, joka soittaa ilmakitaraa korvakuulokkeet päässä, tunnen, että meillä on yhteys", Crane kertoo. Kaiken muun ohessa Crane ehtii pitää myös luentoja yliopistoissa.
"Kerron opiskelijoille ilmakitaran historiasta, Oulusta, Suomesta ja laajemminkin tästä taidemuodosta", neljä kertaa kaupungissa vieraillut Crane valottaa.
Tulevaisuudessa Crane tekisi mielellään jo jotain uutta. "
Sanon joka vuosi itselleni, että nyt riittää. Kun uusi ilmakitarakausi taas käynnistyy, puhelimeni alkaa soida... Olen huono kieltäytymään", Crane kertoo virne naamalla.
Cranen mukaan parasta ilmakitaroinnista on yhteisöllisyys, ei suinkaan kilpailu. Juontaessaan ilmakitarakilpailuja Yhdysvalloissa Crane on usein kutsunut lavalle yleisöä yhteiseen ilmakitarointiin.
Crane uskoo, että hänen on hillittävä impulsiivisia päähänpistojaan ilmakitaristien mekassa.
"Oulussa ihmiset eivät halua tehdä suunnitelmiin muutoksia, vaikka esitän ideoita", Crane sanoo leikillään.
Kuinka Crane aikoo sitten sytyttää oululaisen yleisön? "Esiinnyn aluksi itse, ja vedän vähän ilmakitaraa", Crane heittää.
Ilmakitaransoiton MM-kisojen finaali tänään torinrannassa.