Il­ma­ki­ta­raa soit­ta­mal­la voi pa­ran­taa maail­maa

Uudistunut Kuusisaari korkattiin perjantaina 22. Ilmakitaransoiton MM-kisojen merkeissä.

Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.

Ilmakitaransoiton MM-finaali 25.8. Kuusisaari

Uudistunut Kuusisaari korkattiin perjantaina 22. Ilmakitaransoiton MM-kisojen merkeissä. Edes kolean syksyinen sää ei estänyt kansainvälisiä ilmakitarataitureita soittamasta paremman maailman puolesta.

Ilmakitaraa on soitettu Oulussa maailmanmestaruustasolla jo vuodesta 1996, ja vuosien varrella siitä on kehkeytynyt kansainvälinen viihdetapahtuma. Mutta millaisia supervoimia oikein vaaditaan huippuluokan ilmakitaristilta?

Kilpailijoita arvioidaan kolmessa kategoriassa. Ensinnäkin tuomaristo tarkastelee tekniikkaa: näyttääkö kilpailija suurin piirtein siltä, että soittaa oikeasti kitaraa. Toisena arvioidaan esiintymistä: osaako kilpailija ottaa lavan haltuun ja valloittaa yleisönsä. Kolmas kategoria on Airness. Se tarkoittaa sopivan sekopäistä fiilistä, oikeaa ilmakitaratunnelmaa. Kuten juontaja Dan Crane osuvasti toteaa: ”Tunnistatte sen kyllä kun näette.”

Hyvällä ilmakitaristilla on myös tyylitajua, ja moni kilpailija panostaakin esiintymisasuun. Ensikertalainen kisaaja, Show-Show Japanista, ilmestyy toiselle kierrokselle upeassa samurai-haarniskassa. Asu ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa, ja vasta 15-vuotiaan Show-Shown suoritus riittää kolmanteen sijaan.

Ilmakitarointi vaatii luonnollisesti myös näyttelijäntaitoja. Pelkkä tyylipuhdas pantomiimi ei kanna kisassa pitkälle, vaan menestyvät kandidaatit tekevät näkymättömästä soittimesta taidetta. Australian Alexander "The Jinja Assassin" Roberts käy kiinnostavaa keskustelua kitaran kanssa; välillä esiintyjä on niskan päällä, välillä taas soitin vie miestä ja soittaja on lähinnä kauhuissaan. Jinja Assassinin esitys vie hänet jaetulle kakkossijalle Saksan Patrick "Ehrwolf" Culekin kanssa.

Mikä siis tekee todellisen ilmakitaramestarin? Kenties keskeisin ilmakitarataito on loppujen lopuksi komedia; se, että kilpailija osaa nauraa itselleen, löytää omat erityispiirteensä ja käyttää niitä hyväkseen. Juuri tässä loistaa hallitseva mestari Matt "Airistotle" Burns. Hän kantaa nörtähtävän olemuksensa ylpeydellä ja nappaa voiton kotiin jo toista kertaa.

Hyvä kitaristi tiedostaa kuitenkin myös, että ilmakitarointi ei ole pelkkää viihdettä. Kyse on siitä, että ihmiset taustasta ja kotimaasta riippumatta kokoontuvat ilmakitaroimaan yhteisen asian hyväksi. Tänä vuonna ilmakitara raikuu ilmaston puolesta. Presidentti Donald Trump, jonka johdolla Yhdysvallat on irtautumassa Pariisin ilmastosopimuksesta, saakin ilmakitarayleisöltä katkeria terveisiä.

Juuri tämä on sitä aidointa Airnessia. Kisan lopuksi koko yleisö kutsutaan soittamaan ilmakitaraa, ja koleassa sadesäässä kaikuu Rockin' in the Free World. Siinä katsojakin tuntee olevansa osa jotain suurempaa.

Ilmoita asiavirheestä