Oppimateriaalikustannusten suuruus toisen asteen koulutuksessa nousi julkisuuteen, kun Pelastakaa Lapset ry. julkaisi kyselynsä kustannuksista. Kyselyn mukaan lukio- tai ammattiopintojen oppimateriaalimenot ovat aiheuttaneet taloudellisia haasteita isolle osalle toisen asteen opiskelijoista. Lukiossa opiskelijan kustannukset ovat 2 000–3 000 euroa.
Noin kolme prosenttia peruskoulun päättäneistä ei hakeudu toisen asteen koulutukseen ja sen keskeyttää joka kymmenes. Neljännes opintonsa keskeyttäneistä arvioi rahapulan vaikuttaneen päätökseen. Heistä huomattava osa on pienituloisten perheiden nuoria. Arvioiden mukaan 15 prosentilla alle 25-vuotiaista on tällä hetkellä suoritettuna vain peruskoulututkinto.
Pääministeri Sipilän hallitus päätti puuttua ongelmaan räätälöimällä oppimateriaalilisän. Se on suuruudeltaan noin 46 euroa kuukaudessa ja sen saisi arviolta 33 000 opiskelijaa noin 260 000:sta. Oppimateriaalilisä on riittämätön ja väärä lääke epäkohdan korjaamiseksi. Päätöksellä hallitus siirtää ylihinnoiteltuja oppimateriaaleja valtion maksettavaksi. Maksuttomuutta hallitus ei vakavasti pohtinut, vaikka sitä ovat vaatineet useat opiskelijajärjestöt ja yli 50 000 suomalaista on allekirjoittanut sitä vaativan kansalaisaloitteen.
Suomen kustannusalaa on viime vuosina kannatellut kasvanut oppikirjojen myynti. Kasvun taustalla on peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmien muutos, joka on uusinut paljon oppimateriaaleja – vanhaa pois ja uutta tilalle. Oppikirjamarkkinoita hallitsevat Otava ja Sanoma Pro. Lisäksi Otava-konsernilla on hallitseva asema käytettyjen oppikirjojen markkinoilla, kun konserniin kuuluva Suomalainen kirjakauppa osti Jameran liiketoiminnan.
On etsittävä keinoja, joilla taataan toisen asteen maksuttomuus. Sitä ei voi toteuttaa siten, että se rahoitetaan valtion keräämillä veroilla ja maksuttomuuden varsinainen hyötyjä on kustannusala. Ylihinnoitelluista oppimateriaaleista ja valtion antamasta ”piilotuesta” on päästävä eroon. Lisäksi maksuttomuuspäätöksen tulee kattaa koko maa.
Helsingin valitsema tie tarjota opiskelijoilleen ilmaiset oppimateriaalit asettaa valtakunnallisesti opiskelijat eriarvoiseen asemaan. Onneksi Oulu ei ole lämmennyt Helsingin esimerkille. Koulukaupunki Oulu voisi ideoida, miten toisen asteen maksuttomuus taataan ilman, että kustannusala sanelee hintatason ja kerää taloudellisen hyödyn.