Maanteitä jo yli neljäkymmentä vuotta mitannut ja satoja iskelmiä suomalaisten sydämiin sulattanut Reijo Taipale on ehtinyt uransa aikana levyttää Satumaan ja tulkita suomeksi ruotsalaisyhtye Kentin mollijollottelua.
Helsingissä asustelevan Taipaleen persoona on omituinen sekoitus arkista sähäkkyyttä ja kaiken nähneen hienostelevan maailmanmiehen karismaa.
Faneja tangokonkari kertoo tapaavansa laidasta laitaan. "Kesän Kuopion keikalla luokseni tuli 18-vuotias pystytukkainen punkkaripoika, joka oli innoissaan lauluistani ja pyysi nimikirjoitustani kokoelmalevyni kanteen", laulajajäärä mutustelee.
Taipale kuulee keikoillaan monenlaisia ihmiskohtaloita.
"Luokseni tuli kerran rouva, joka selitti kuulleensa versioni Satumaasta samana päivänä, kun hän tapasi miehensä, ja samana päivänä, kun mies hukkui mökkirantaan."
Seitsemäntuhatta Satumaata
Vetreälle iskelmäjäärälle on viime vuosien aikana sovitettu niin rockia kuin tangoakin. Yhden unohtumattomimmista tulkinnoistaan hän teki kaksi vuotta sitten laulaessaan suomeksi ruotsalaisen Kent-yhtyeen hyisen Dom andra -balladin nimellä Ihan kuin nuo toiset. Taipale ei pidä laulua mitenkään erikoisena tai muusta omasta tuotannostaan poikkeavana, mutta paljastaa, että laulua kyllä kysellään kovasti keikoilla. "Kyllä mä sen eilenkin vetäisin", hän murjaisee.
Taipale kertoo ihastuneensa Kentin Vapen och ammunition -pitkäsoiton lauluihin juuri kappaleiden mollivoittoisuuden takia.
"Kentin musiikki on sopivan iisiä ja melankolista, kaukana riehuvasta ja räiskyvästä, ja sieltä löytyy hienoja mollijuttuja", mestari kehuu.
Miehikkälässä lapsuutensa viettänyt Taipale innostui musiikista jo pikkupoikana. Koulussa hän joutui monet kerrat jälki-istuntoon soitettuaan välituntien aikana poljettavalla urkuharmonilla Besame Muchon ja Metsäkukkia-balladin kaltaisia ikivihreitä.
"Musiikki veti minua puoleensa jo pienenä, mutta opetusta minun ei ollut mahdollista saada, koska isäni kuoli kun olin kolmivuotias."
Syksyllä 1962 Taipale levytti Unto Monosen tangon Satumaa. Laulun oli jo aiemmin laulanut levylle Henry Theel, mutta vasta Taipaleen versio tangosta upposi kansan syviin riveihin.
"Satumaa on yhä kuin kansanlaulu. Olen saanut laulaa sen urani aikana lähes seitsemäntuhatta kertaa", muistelee tarkkaa kirjanpitoa esiintymisistään pitävä Taipale.
Ankarassa kuumeessa ja flunssassa levyttämäänsä Satumaan klassikoksi noussutta versiota Taipale pitää eräänlaisena kummajaisena, joka otti siivet alleen vasta puoli vuotta kaupoissa muhittuaan.
Tukka putkella tanssilavoille
"1960-luvun alku oli muutenkin tangon uuden tulemisen aikaa. Kun Satumaa oli loppuvuodesta 1963 Suomen myydyin single, jouduin lopettamaan päivätyöni raksalla."
Hän muistelee, että pieniä, parisataa henkeä vetäviä tanssilavoja oli 1960-luvun alussa joka niemessä, notkossa ja saarelmassa. Hän muistelee tehneensä kovimpana sesonkina keikkoja aina tiistaista sunnuntaihin.
"Kun katselen 1960-luvun ja 1970-luvun keikkalistoja, alan tällä iällä kauhistella sitä, kuinka silloin teimme viittä kuutta keikkaa joka viikko."
Taipale ehti uransa alussa 1960-luvulla tavata laulaja A. Aimon porvoolaisella huoltoasemalla ja soittaa Kullervo Linnan bändissä. Jo manan majoille menneitä suomalaisen iskelmän pehtooreja Taipale muistelee ylitäsmällisinä viihteen virkamiehinä.
"Vanhan polven iskelmämuusikot olivat aina tiptop ja toimittivat kaiken virkamiesmäisesti ja todella tismallisin aikatauluin", Taipale muistelee.
Kilometrejä Taipaleella on kertynyt vuosikymmenten aikana autojen matkamittareihin yli kolme miljoonaa.
"Kun routa ja rospuutto mylläsivät Suomea poikittaissuunnassa halkovia sorateitä, oli suurin osa niistä varsinkin maalis-huhtikuussa aivan hirveässä kunnossa, mutta nelostie oli siihen aikaan onneksi jo pinnoitettu." Loputon keikkaputki. "Liikenteessä ollaan oltu koko ajan ja 43 vuotta ollaan tehty keikkaa ilman vapaavuotta", summaa lauantaina Oulun Hietasaaressa esiintyvä Reijo Taipale.