Verkossa tarjotut elinikälaskurit paljastavat itsekullekin sen, että pitkäikäisten polulla alkaa olla ruuhkaa. Laskureista varteenotettavimmat vaativat vastaamaan yllättävän monimuotoiseen kysymyslitaniaan niin elinpiiristä, ruoka- ja liikuntatottumuksista, ajotavoista kuin suvun sairauksistakin.
Vaikka ennusteeseen suhtautuisi kieli poskella, tulos säikäyttää 25 prosentin mahdollisuudella kituuttaa 96-vuotiaaksi. Olisiko aika luopua liian terveellisistä elintavoista?
Mieleen palautuu kaukainen kesä Tukholman kaupungin palveluksessa vanhusten kodinhoitajana. Hoidokit olivat kiitollisia, mutta ylen huonokuntoisia. He elivät kuin siipensä menettäneet linnut pesissään kerrostaloissa, yksinäisinä, irti maailmasta.
Nainen nostaa teollisuusmaissa eläkettä nyt runsaat 23 vuotta. Vuonna 2050 nainen viettää senioripäiviä jo 24,6 vuotta. Mies taas ehtii nauttia eläkettä parhaillaan keskiverrosti 18,5 vuotta.
Muutos on ilmeinen. Vielä 50-luvulla eläkkeellä ehdittiin lepäillä vain vuosikymmen, kun jo kuolema korjasi pois.
Madame Jeanne Calment eli todistetusti maailman vanhimmaksi. Ranskalaisrouva oli 122-vuotias kuollessaan vuonna 1997. Hän sinnitteli elossa noin 40 vuotta vielä keskivertoa eläkeläistäkin kauemmin. ”Jumala on varmaan unohtanut minut”, sisukas rouva arveli.
Jälkipolvien silmissä madamen elämä vaikuttaa sietämättömän hyvältä: kotirouva täytti päivänsä pianonsoitolla, oopperalla ja pyöräilyllä sekä pelaamalla tennistä korkeaan ikään asti. Hän poltti pari savuketta päivässä, nautti portviiniä iltaisin ja popsi kilon suklaata viikossa.
Madame oli varautunut pitkäikäisyyteen. Hän oli onnekas ja teki ajoissa käänteiset asuntokaupat.
Hän myi asunnon lakimiehelleen ja sai jatkaa elämäänsä entisessä kodissaan kuin Finnairin johtaja ikään. Madamen sopimus oli jopa parempi, sillä asianajaja maksoi asunnosta kuukausirahaa.
Kun mies kuoli, hänen vaimonsa jatkoi rouvalle maksuja, lopulta ilmeisesti tuplasti asunnon arvoon verrattuna.
Suomessa ei juuri ole havahduttu edistämään yksilöllisiä rahoitusjärjestelyjä vanhuuden varalle. Yksi signaali muutoksesta – ja samalla eläkkeiden riittämättömyydestä – saatiin vuosi sitten, kun virkamiesryhmä ehdotti lisäeläkkeitä pitkäikäisiä varten. Ajatus tyrmättiin absurdina.
Sama idea pitkäikäisyyseläkkeestä nousee valekuolleista Sampon konsernijohtajan Kari Stadighin johdolla laaditussa Pääomamarkkinat ja kasvu -raportissa. Tuore selvitys suosittaa verokannustinta lisäeläkettä varten, jos elinikäinen eläkevakuutus hankitaan kertamaksulla.
Suurin haaste on kommunikaatio, arvioi äskettäin Suomessa käväissyt teollisuusmaiden eläkejärjestelmien kehitystä seuraava Juan Yermo OECD:stä. Hänen mukaansa täydentävistä eläkkeistä ei tule puhua investointeina vaan vakuutustuotteina.
Maailmalla on jo tarjolla lisäeläkkeitä pitkäikäisille. Kyseessä on eläke, joka ostetaan kertasummalla esimerkiksi 65-vuotiaana. Käyttöön lisäeläkkeen saa vasta vaikkapa 85-vuotiaana, kun hoitokulut alkavat kasautua.
Lisäeläke perustuu sekä uhkapelille että solidaarisuusyhteisölle. Jos elää ikuisesti kuin madame Calment, saa rahoilleen todellista vastiketta. Jos kuolee pois ennen maksujen alkamista, panoksesta hyötyy periaatteessa vain vakuuttaja.
Lisäeläke on tarpeen ikäihmisille. Mutta uhkaako heitä jo ylihinnoittelu? Maailmalla lisäeläkettä tarjotaan noin 15 000 euron kertasummalla. Sillä saisi kuukaudesa 800 euroa. Suomessa sen sijaan on laskettu, että vastaava lisäeläke irtoaisi vasta 40 000–50 000 eurolla.
Vaihtoehtoja tarvitaan, mutta pakottaa ei voi. Yksi säästää 90-vuotispäiviä varten. Toinen elää kuin heinäsirkka, tässä hetkessä.