Jos äänestysprosenttia halutaan nostaa, äänioikeusikärajan lasku 16 vuoteen on kehno keino. Se kun johtaisi käytännössä juuri päinvastaiseen tulokseen. Jo nykyisen, 18 vuoden ikärajan vallitessa on havaittu, että nuorimmat ikäluokat äänestävät laiskimmin. Niin käy riippumatta siitä, onko äänestäjä työssäkäyvä, työtön tai opiskelija.
Pääministeri Matti Vanhanen näyttää erikoistuneen äänioikeutta koskevien ehdotusten markkinointiin. Aiemmin hän arvioi, että kesäasukkaille voitaisiin harkita äänioikeutta myös mökkikunnassaan. Nyt pääministeri pohdiskelee Kuntalehden nettisivuilla, että äänioikeusikärajan tiputtaminen 18 vuodesta 16 vuoteen edistäisi nuorten kiinnittymistä poliittiseen järjestelmään jo kouluiässä.
Muutamat alle 18-vuotiaat äänestäisivät varmasti. Uurnilla kävisivät ne, joiden lähisukulaisia on ehdokkaina. Useimmille muille kunnallisvaaliehdokkaat ovat siinä iässä vieraita. Presidentin valintaan hekin saattaisivat osallistua mielellään ja ehkä äänestää aikuisten karsastamia julkkisehdokkaita eurovaaleissa.
Varmasti nuoret jo 16-vuotiaina osaisivat ehdokkaan valita siinä missä varttuneemmatkin. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että kiinnostus kunnallista päätöksentekoa kohtaan herää hieman myöhemmin.
Ehdokkailla on kova työ saada yli 18-vuotiaatkaan innostumaan äänestämisestä. Suomen Gallupin Helsingin Sanomille tekemä tuore tutkimus osoittaa, että suomalaisten äänestysvarmuus ei ole lisääntynyt ollenkaan elokuusta. Se on päinvastoin hieman laskenut, vaikka ehdokkaat alkoivat tutkimusajankohtana olla jo tiedossa.
Toivottavasti ei käynyt niin, että juuri listojen julkistaminen aiheutti vieroitusreaktion. Mikäli niin kävi, toive äänestysprosentin kohoamisesta jää toteutumatta kolmen viikon kuluttua pidettävissä kunnallisvaaleissa.
Jos muutoksia vaalilakeihin tehdään, niiden pitäisi vaikuttaa periaatteessa kaikkiin kansalaisiin. On turhaa antaa äänestysmahdollisuus joukolle, josta vain pienehkö osa käyttäisi oikeuttaan.
Mikäli aitoa opettelua ja sitoutumista halutaan tarjota, kannattaisi laajentaa kaikkiin kuntiin ja kaupunkeihin Kempeleen malli, jossa nuorisovaltuustolla on aito oikeus päättää tietyn suuruisista määrärahoista. Nuoret eivät joutuisi äänestämään setiä ja tätejä, vaan valitsisivat ikäisistään ehdokkaista edustajansa. Vaikka nuorisovaltuuston valta on vähäinen ja kokouksia harvemmin kuin kunnanvaltuustolla, yhteisten asioiden hoitoon ja päättämiseen siinäkin kouliintuu.
paakirjoitus@kaleva.fi