Ii­li­ma­to on yleis­ty­nyt jälleen Suo­mes­sa – poh­joi­ses­sa voi törmätä he­vos­juo­tik­kaa­seen

Verijuotikas eli iilimato on runsastunut viime vuosina Suomessa. Yli-intendentti Risto Väinölä Helsingin yliopiston Luonnontieteellisesta Keskusmuseosta kommentoi, että verijuotikkaasta on tullut enemmän havaintoja kuin pitkään aikaan.

Hevosjuotikasta on löydetty muun muassa Pyhäjoesta.
Hevosjuotikasta on löydetty muun muassa Pyhäjoesta.
Kuva: Maija Aho

Verijuotikas eli iilimato on runsastunut viime vuosina Suomessa. Yli-intendentti Risto Väinölä Helsingin yliopiston Luonnontieteellisesta Keskusmuseosta kommentoi, että verijuotikkaasta on tullut enemmän havaintoja kuin pitkään aikaan.

Tumma, pitkittäisjuovainen verijuotikas voi olla jopa 15-senttinen ja se imee verta veteen menevistä.

– Se tarvitsee veriaterian lisääntyäkseen aivan kuin hyttynen.

Väinölän mukaan sata vuotta sitten verijuotikas oli yleinen Suomessa, sillä sitä käytettiin lääkinnällisesti. Madot olivat apteekkitavaraa. Juotikkaita pistettiin imemään potilaan verta, niiden syljestä erittyy hirudiinia, joka muun muassa estää verta hyytymästä. Iilimatoa käytettiin "pahan veren imemiseen".  

– Verijuotikasta levitettiin uusiin paikkoihin Suomessa, sillä siitä oli taloudellista hyötyä apteekkitavarana.

Verijuotikas kuitenkin harvinaistui jo 1950-luvulle tultaessa. Iilimatojen elinolot muuttuivat, kun karja ei enää kahlannut rantavesissä.

– Verijuotikas on ainoa mato, joka luokitellaan uhanalaiseksi Suomessa.

Väinölän mukaan verijuotikaskanta on säilynyt Ahvenenmaalla ja havaintoja on tullut myös Turun seudulta.

– Lounais-Suomesta on tullut tietoa tapauksista, jossa on menty kahlaamaan veteen ja  verijuotikkaat ovat uineet kohti.

Iilimato voi elää yli 15-vuotiaaksi

Yli-intendentti Risto Väinölä ei usko, että Oulun korkeudella ja muualla pohjoisessa esiintyisi iilimatoja.

Sen sijaan pohjoisessa voi törmätä hevosjuotikkaisiin, joka on myös suurikokoinen juotikas. Sekin voi tarttua ihmisen ihoon, mutta verta se ei kykene imemään.

Hevojuotikas on suuri ja tumma, mutta sillä ei ole oransseja tai ruskeita pitkittäisjuovia selässään kuten verijuotikkaalla.

Suomessa elää Väinölän mukaan alle 15 juotikaslajia. 

– Niillä on hyvin erilaisia elintapoja, mitä ne syö ja missä ne esiintyvät.

Esimerkiksi mutapohjalammet eivät ole Väinölän mielestä automaattisesti verijuotikkaan elinpaikkoja. Iilimato elää matalissa ja runsaskasvustoisissa makean veden lammissa ja viihtyy pohjassa ja vesikasveissa. Se voi elää yli 15-vuotiaaksi.

Väinölä mainitsee myös kalajuotikkaan, jonka voi löytää kalan pinnalta. Se on kuin mittarimato, joka raahautuu imukupeillaan.

– Kun kääntelee rantakiviä tai laudanpätkiä rannalla, voi löytää pienempiä juotikkaita.