Pääkirjoitus

Ii näyttää mallia siitä, miten hyvää voi saada hal­val­la ja ri­peäs­ti

Iin uusi avovesiuimala sijaitsee Iijoen Vihkosaaressa.
Iin uusi avovesiuimala sijaitsee Iijoen Vihkosaaressa.
Kuva: Maiju Pohjanheimo

Hokema, jonka mukaan halvalla ei saa hyvää, joutuu nyt kovaan testiin Iissä. Kuten Kaleva kertoo, kunta on yllättävän alhaisin kustannuksin rakentanut Iijokeen avovesiuimalan, joka lajissaan on maan kärkeä.

Uimalan hintalappu on 100 000 euroa, ja rannan maarakennustyöt maksavat noin 20 000 euroa. Kalevan kuvat kertovat maallikollekin, että rahat on käytetty tehokkaasti. Niillä on saatu mainio lisä vajaan 10 000 asukkaan kunnan palveluihin.

Luonnonvesiuimala ei toki vastaa uimahallia, ja sen käyttö vaatii kylminä vuodenaikoina ainakin ensikertalaisilta annoksen rämäpäisyyttä. Todennäköisesti uimala kuitenkin lisää kuntalaisten liikkumista ja hyvinvointia, ja sillä on iso arvo, myös taloudellinen.

Uimahallistakin on kunnassa puhuttu, mutta hintaero sellaisen ja avovesiuimalan välillä on uimalan eduksi monikymmenkertainen. Koululaisten uimaopetus voidaan osaksi toteuttaa uudessa uimalassa.

Iin kunta on tullut vuosien mittaan tutuksi ympäristöarvojen esillä pitämistä, eikä vain puheiden tasolla. Kunnan ympäristösaavutukset nousivat viisi vuotta sitten esille jopa BBC:n uutisraportissa.

Vähin kustannuksin rakennettu, ilmeisesti käyttökustannuksiltaankin kohtuullisen edullinen luonnonvesiuimala kauniissa ympäristössä istuu edistykselliseen kuntakuvaan kuin uintihanska kylmävesiuimarin käteen.

Idea avovesiuimalasta nousi esiin runsas vuosi sitten. Ajatus eteni ripeästi läpi virkamieskoneiston ja poliittisen päätöksenteon ja on nyt viimeistelyä vaille valmis. Notkeus kuuluu monen pienen kunnan vahvuuksiin, vaikka osataan niissä myös riidellä.

Useimmat kunnat tekevät kovasti töitä ja käyttävät rahaa imagonsa puunaamiseksi. Maassa muistetaan joukko itsekehuisia kuntasloganeita, joiden vastine todellisuudessa on jäänyt tyystin puuttumaan. Tällaiset ontoksi osoittautuvat lupaukset tapaavat kääntyä lopulta kunnan rasitteeksi.

Kunnan parasta imagotyötä ovat teot, etenkin hyvät palvelut ja järkevä taloudenpito. Komeat kulttuurikohteet tai stadionhankkeetkin voivat kirkastaa kuvaa, etenkin jos kansalaiset kokevat, että isoille kuluille on saatu samassa mitassa vastinetta.

Tavallinen veroalamainen arvostaa erityisesti sitä, kun vähällä rahalla saadaan aikaan paljon. Usein kyse on hienoista oivalluksista, ideoista, jotka toteuttamalla kunta pystyy nousemaan esiin ja joista paikalliset voivat olla ylpeitä.

Jossakin on hirsikampus, jossakin paanukirkko, jossakin pieteetillä kunnostettuja kulttuuriympäristöjä tai suojeltua arvokasta luontoa, jossakin erinomaiset ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet tai koko maassa tunnettu kulttuuritapahtuma. Ii vahvistaa nyt asemaansa tällaisten kuntien joukossa.