Painostava helle varhaisesta aamusta lähtien vie puhdin normaalioloissakin, mutta nyt kotinsa menettäneet filippiiniläiset ovat jo kuudetta päivää ilman ruokaa ja puhdasta juomavettä.
Raunioista leviävä kalman haju vaikeuttaa helteen sietämistä.
Epätoivosta kertoo se, että ihmiset yrittävät kaivaa raunioista juotavaa ja syötävää. Usein hyvin lähellä kaivuupaikkoja makaa ruumiita. Näimme myös yhden paikallisen poimivan jätekasasta jotakin ja panevan sen suoraan suuhunsa.
Vietimme yön Taclobanin urheilustadionilla, joka tuhoutui taifuunissa vain osittain. Viime yönä satoi välillä rankasti. Lukemattomissa filippiiniläiskodeissa vesi valui suoraan nukkuvien ihmisten niskaan.
Saimme todeta sen, kun vierailimme tänä aamuna useissa kodeissa Taclobanissa. Kello on täällä kuusi tuntia Suomea edellä.
Olosuhteet ovat monessa perheessä lähes sietämättömät. Varsinkin lähellä rantaa makaa yhä turvonneita ruumiita, joita paikalliset eivät kykene siirtämään tai hautaamaan.
Moni paikallinen kertoo, että he eivät ole saaneet vielä yhtään vettä.
Suurin osa paikallisista joutuu nyt juomaan kadun varren pumpuista ottamaansa vettä. Sitä ei ennen taifuunia juonut kukaan. Vain osa on eilisestä lähtien saanut riisiä. Ihmiset ovat hämmentyneitä siitä, että avustuksia ei jo jaeta täyttä päätä.
Armeija on näkyvästi läsnä Taclobanissa. Sen ensisijainen tehtävä on rauhoittaa alue ja estää ryöstely. Vaikka se on onnistunut siinä, armeijan toiminta vaikuttaa tehottomalta. Taclobaniin laskeutuu jatkuvasti armeijan koptereita, jotka eivät kuljeta kuin muutaman matkustajan. Yhtäkään ruokalähetystä emme ole nähneet kahden päivän aikana.
Taclobanin lentokenttä sijaitsee kapealla niemellä. Sen kautta ruokaa kuitenkin ilmeisesti tulee Taclobaniin. Pahoin vaurioituneeseen sairaalaan on tuotu jonkin verran lääkkeitä, mutta nekin loppuivat heti alkuunsa.
Kaikki puhelinyhteydet ovat yhä poikki, joten moni tuhoalueen ulkopuolella asuva ei vieläkään tiedä sukulaistensa ja ystäviensä kohtalosta mitään.