Suomenlahti-Oulu Suomalaista liigakiekkoilua on joskus haukuttu liian tasalaatuiseksi ja värittömäksi, kun suuri yleisö haikailee Lallien, Möllien ja Vellujen perään.
Kun SM-liigan joukkueet keinahtelivat viime viikolla Suomenlahden aalloilla ja julistivat strategioitaan ja tavoitteitaan, yksi tuttu hahmo nousi yleisen mielenkiinnon keskiöön.
Kai Suikkanen, Lahden Pelicansin valmentaja. Ihmemies Oulusta.
"Onhan se nyt koomista, mutta samalla imartelevaa, että viime vuoden jumbojoukkuetta povataan yhtäkkiä kärkipäähän sijoille 4-6. Ei sillä ole realismin kanssa mitään tekemistä", Suikkanen paukauttaa suoraan tyyliinsä.
Pelicans voitti 13:sta harjoituspelistään 11. Taustalla tykyttää myös tieto siitä, että Suikkanen johdatti kaksi vuotta sitten TPS:n sensaatiomaisesti Suomen mestariksi. Joukkueen, joka oli SM-liigan ylivoimainen jumbo, kun hän otti Turussa tahtipuikon haltuunsa.
Miltä tasolta realismi löytyy?
"En vähättele mahdollisuuksiani, mutta kylmä fakta on se, että tavoitteemme on kymmenen parhaan joukossa."
Suikkanen korostaa SM-liigan tasaisuutta ja pieniä eroja.
"Kuka tahansa kymmenestä parhaasta voi voittaa mitalin. Viime kaudella Blues nousi yhdeksänneltä sijalta finaaliin", hän muistuttaa.
Pelicans nojaa pitkälle kaksimetrisen maalivahdin Niko Hovisen torjuntoihin.
"Ellei hän ole SM-liigan paras, niin ainakin yksi parhaista maalivahdeista. Pasi Nurmisen (maalivahtivalmentaja) opeissa hän on mennyt valtavin harppauksin eteen päin."
Toinen avainpelaaja on amerikkalainen Ryan Lasch.
"Taitava kuin mikä ja kerää varmasti huomiota pienuutensa (172 cm) takia", Suikkanen taustoittaa.
Kärpissä useita mestaruuksia voittanut Tommi Paakkolanvaara kuuluu Suikkasen luottopelaajiin.
"Iso rooli tarjolla, mutta ei kiekollisesti. Terveenä hän on joukkueelle iso apu, mutta miehellä tuntuu jatkuvasti olevan joitain vammoja", Suikkanen puhisee.
Entisenä oululaisena ja Kärppien 1981-mestarijoukkueen pelaajana Suikkaselle on terveisiä pohjoiseen.
"Toivottavasti siellä nyt tajutaan antaa omille nuorille pelaajille oikea mahdollisuus päästä kokoonpanoon. Mikä on sellainen koko Pohjois-Suomen oma joukkue, jossa on bussilastillinen tshekkejä mukana", Suikkanen kysyy.
Hän joutui viime keskiviikkona katsomaan elämän rajallisuuden traagista puolta, kun Jaroslavlin KHL-joukkue menehtyi lento-onnettomuudessa.
"Jokaisesta jätkästä on muistoja", Suikkanen vakavoituu.
Muistettakoon, että Suikkasella oli Jaroslavlin kanssa kaksivuotinen sopimus, mutta hän sai potkut jo viime lokakuussa.
"Ne olivat onnekkaat potkut, mutta en ole jossitellut. Jos sitä jossittelisi, tulisi vain paha mieli", Suikkanen toteaa.
Myös Suikkasen Erja-vaimo on ollut kovilla, sillä pelaajien ja valmentajien vaimot pitävät miesten pelimatkojen aikana hyvin paljon yhtä. Yksi Erjan parhaista ystävistä on lento-onnettomuudessa kuolleen kakkosvalmentaja Aleksandr Karpotshevin vaimo Diana.
"Hän on raskaana ja lomaillut pienen lapsen kanssa Turkissa. Kun he lensivät Moskovaan, Diana sai heti kuulla Moskovassa vastaan tulleilta viranomaisilta, että mies on kuollut, ja tämä pitäisi käydä tunnistamassa ruumishuoneelta", Suikkanen kertoo
Kun auto lähti ajamaan kohti Jaroslavlia, matka tyssäsi vakavaan nokkakolariin.
