Niina unohti väsymyksensä ja kiipesi kiireesti alas puusta.
Taneli ja Olli olivat olleet oikeassa. Maa oli jo melkein valkoinen, ja suuria hiutaleita putoili koko ajan lisää.
"Eikö olekin nättiä?" Taneli kysyi.
Se oli ylpeä, kun oli kerrankin huomannut jotain ennen Niinaa. "Voi, on", Niina sanoi ja tähyili taivaalle.
Lumi oli vielä paljon valkeampaa ja kylmempää kuin se oli osannut edes uneksia.
Orava seisoi suu auki hämmästyksestä -- ja äkkiä jättimäinen lumihiutale olikin jo leijaillut sen kielelle.
Niinan pärskähdys sai Tanelin ja Ollin hekottelemaan, kunnes nekin keksivät ryhtyä pyydystämään hiutaleita kielellään.