Voiko tämä olla totta? Voiko tässä olla olympiavoittaja.
Ikää on 38 vuotta. Kotona häärää kaksi pientä lasta, ja työpaikka löytyy nelostien varrella olevan huoltoaseman baarista. Kaiken lisäksi nainen urheilee farkut jalassaan ja kuuntelee Suomi-iskelmiä.
Noiden asioiden yhdistelmästä ei oikein saa leivottua tuotetta, joka sopisi nykyajan huippu-urheilijasta luotuun mielikuvaan. Satu Mäkelä-Nummela ei tahdo sopia olympiavoittajan muottiin.
Mielikuvista ja muoteista viis. Onneksi olympialaisten säännöissä ei ole rajattu palkintopallin ulkopuolelle oikeaa työtä tekeviä perheellisiä perusihmisiä. Jokaisella on oikeus voittaa - kaikki on mahdollista, kuten yksi olympiakisojen sloganeista kuuluu.
Trap-kisan ykköspallille kiivennyt orimattilalainen tuo itse asiassa mukavan raikkaan tuulahduksen viimeisen päälle brändättyjen ja managereidensa visusti suojelemien urheilijoiden joukkoon. On mahtavaa kuulla, kuinka olympiakulta kaulassa istuvaa ihmistä huolettavat kotipihalla reissun aikana kypsyneet viinimarjat: onko mies saanut poimittua ne talteen vain ovatko räksät käyneet aterialla.
Ammunnan kahden mitalin supermaanantain taustat ovat muutenkin vähän kaavasta poikkeavat. Suomen Ampumaurheiluliitossa ja Pekingin kisajoukkueessa on vahvasti naisenergiaa myös valmennus- ja johtoportaassa. Olympiajoukkueen johtaja ja kaksi kolmesta valmentajasta ovat naisia.
Nainen ja pyssy näyttävät olevan tehokas yhdistelmä, vaikka villinlännen sankari Annie Mestariampuja aikoinaan väittikin, että pyssyllä miestä ei saa. Niin tai näin, mutta olympiakultaa ainakin näyttää saavan. Hyvä niin.
