Polkuauto täytyy tankata, että se jaksaa kulkea. Iivo Eteläinen piipahtaa tankilla ajamisen välissä.
Kuva: Anne Lilja
Näyttää ihan ruuhkalta! Joel Savilaakso (edessä), Eemeli Eteläinen ja Iivo Eteläinen odottavat valojen vaihtumista vihreäksi.
Kuva: Anne Lilja
Eemeli Eteläinen, 6– Ajoin ensin käsijarruautoa ja vaihdoin sitten jalkajarrulliseen. Liikennepuistossa on mukavaa, kun saa ajella autolla. Niillä pääsee lujaa. Pois lähdetään, kun äiti sanoo.
Kuva: Anne Lilja
Joel Savilaakso, 9– Olen odottanut liikennepuiston avautumista pitkään. Olin portilla jo ennen kuin ovet avattiin. Ajeleminen on kivaa. Täällä on tosi kivoja autoja, traktori on lemppari. Parasta liikennepuistossa on, että tulee ihan oikean kuskin tunne.
Kuva: Anne Lilja
Iivo Eteläinen, 4 (etualalla ohi vilahtava poika, myös pääkuvassa)– Olen käynyt liikennepuistossa aikaisempina vuosina. Tykkään, kun täällä voi ajella autoilla. Kivaa on, kun autoissa on polkimet. Punaisilla valoilla ei saa ajaa, muuten joutuu varikolle. Auton tankkaaminen on myös kivaa.
Kuva: Anne Lilja
Hollihaan liikennepuisto on taas auki. Heti porttien avauduttua yhdeksältä paikalla oli kourallinen polkuautoista kiinnostuneita lapsia.
Joku osui paikalle sattumalta, toinen oli odottanut avajaisia jo pitkään.
Pienet kuskit suhtautuvat liikennesääntöihin ja ajeluun suurella vakavuudella: lujaa saa mennä, mutta miten sattuu ei sovi huristella. Liikennemerkkejä noudatetaan pilkuntarkasti, punaisia päin ei ajeta koskaan ja käännöksissä muistetaan käsivilkku.
9-vuotias Joel Savilaakso oli kaksi senttiä pituuden ylärajaa pidempi, 142-senttinen.
– Vielä päästivät, kun lupasi ajaa nätisti, äiti sanoo.
Savilaakso on innokas liikennepuiston-kävijä jo edellisiltä vuosilta.
– Kesän aikana aion käydä ainakin kymmenen kertaa. Saattaa olla, että tämä on minun viimeinen kesä täällä.
Liikennepuisto on avoinna 2. elokuuta saakka arkisin kello 9–17 sekä elokuussa lauantaisin ja sunnuntaisin kello 10–16.
