Perjantaina vietetään naistenpäivää. Kolme eri ikäistä oululaista naista eri elämänvaiheista pohtii elämää ja naiseutta.
1. Mitä olet oppinut elämästä tähän mennessä?
2. Mitä toivot itsestäsi säilyvän, kun vanhenet?
3. Mitä toivoisit sanovasi itsellesi 20, 50 ja 80 vuoden iässä?
4. Minkälaisia naisia ihailet ja miksi?
Tiina-Liina Lybeck, 23
1. Mitään ei saa ottaa itsestäänselvyytenä. Olen oppinut olemaan onnellinen ja kiitollinen pienistä asioista kuten puolison keittämästä kahvista ja muista arkisista asioista. Ne tekevät elämästä erityistä arjen kiireiden keskellä.
2. Toivoisin säilyttäväni lapsenmielisyyteni läpi elämän. On tärkeää osata nauraa itselleen ja itsensä kanssa. Niin aikuinen ei koskaan saa olla, etteikö voisi heittäytyä hetkeen tai innostua asioista samalla tavalla kuin lapsena jouluaatosta!
3. 20-vuotiaalle voisin sanoa, että kyllä kaikki järjestyy aikanaan. Ei kannata kiirehtiä, sillä hyvää kannattaa odottaa.
50-vuotiaalle kertoisin, että muista välillä pysähtyä. Rauhoittua ja huomioida itsesi sekä lähimmäisesi.
80-vuotiaana älä katkeroidu, vaan muistele lämmöllä nuoruuden seikkailuja, myös niitä tekemättömiä. Hymyile menneisyydelle ja naura itsellesi.
4. Fiksut ja vahvat naiset ovat esikuviani. Olen kasvanut ja elänyt monien vahvojen naisten ympäröimänä. Vahvuutta on myös olla herkkä, tunteellinen sekä määrätietoinen.
Oma äitini sekä isoäitini ovat toimineet suurina esikuvina läpi elämäni. Arvostan heitä ja heidän saavutuksiaan suuresti. Mikäli vanhempana olen edes hiukan heidän kaltainen, tiedän pärjääväni naisena.
Eija Pelkonen, 56
1. En mitään! Opettelen kiitollisuutta. Elämän lyhyys havahduttaa. Ehkä olen oppinut sen, että tavallinen arki on hyvää elämää. Yritän nähdä onnen lähelläni.
2. Elämänilon, terveyden, lapsenuskon ja kiitollisuuden.
3. 20-vuotiaana isäni sanoi minulle usein: ”Hyvä tyttö.” Kun isää ei ole eikä kukaan muu sano, kuiskasin itselleni: ”Hyvä tyttö.”
50-vuotiaana sanoisin: Älä pelkää. Luota! Olet hyvän Jumalan suurissa käsissä.
80-vuotiaana toivon, kunpa olisinkin sellainen. Hyvä äiti, hyvä isoäiti, hyvä vaimo, hyvä anoppi, hyvä ystävä, hyvä työntekijä, hyvä ja rakas!
4. Ihailen naisia, jotka koputtavat sellaisiinkin oviin, joiden takana ei asu ilo. Naisia, jotka kantavat iloa, rohkaisua ja lohdutusta. Ihailen naisia, jotka katsovat hymyillen lapsia. Niitä, joilla on sydän ja syli.
Helvi Aro, 73
1. En voi muuttaa mitään siitä, mikä on tapahtunut. Voin vaikuttaa siihen, miten menneeseen suhtaudun. Ikäviä asioita murehtimalla myrkyttää vain omaa mieltään. Toivon, että liikunnalla, ruokailulla ja painon kurissa pitämisellä voin vaikuttaa loppuun elämääni.
Myös perheellä ja sosiaalisilla suhteilla on suuri merkitys. Elämän rajallisuus tulee entistä enemmän mieleen, kun ikää tulee lisää. Presidentti Koivistoa lainatakseni ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”.
2. Toivon, että jaksaisin suhtautua positiivisesti elämään ja jaksan pitää huolta terveydestäni. Toivon, että muistini säilyisi. Toivon, että lapsilleni ja lapsenlapsille säilyy positiivinen muisto yhteisistä tekemisistämme.
3. Toivon, että voisin sanoa itselleni olevani riittävän hyvä ja että saan olla oma itseni.
4. Ihailen suomalaisia sodasta ja sodanjälkeisen ajan vaikeuksista selvinneitä äitejämme. Kaikenlaiset puutteet ja sairaudet he ovat läpi käyneet. Ja antaneet meille sodanjälkeisen sukupolven suurille ikäluokille mahdollisuuden kouluttaa itsemme ja tarjonneet meille paremman elämän kuin itse ovat saaneet.
Ihailen omia tyttöjäni, jotka ovat jo tähän mennessä elämäänsä päässeet pitkälle. Ihailen myös omia lapsenlapsiani, joista on kehittymässä vahvoja selviytyjiä.
Julkisuuden suomalaisista naisista ihailen Elisabet Rehniä. Hän on kansainvälisissä tehtävissään nähnyt maailmalla järkyttäviä ihmiskohtaloita, mutta jaksaa vieläkin olla vahvasti mukana monenlaisissa tehtävissä.