Olen 80-vuotias vaikeasti sydänsairas mies, jolle on tehty ohitusleikkaus ja kolme pallolaajennusta. Lähes 40-vuotisen työurani aikana ei ollut sydänsairaudesta tietoakaan ja koko aikana tuli sairauspäiviä korkeintaan kymmenen.
Sitten ruvettiin tekemään työterveystarkastuksia ja mittamaan kolesterolia. Se oli noin 8 paikkeilla, mutta eipä se paljon elämää haitannut. Korkea kolesterolin minun piti ruveta syömään kolesterolilääkettä.
Jäin terveenä eläkkeelle 62 vuotiaana, kunnes vuonna 2007, ollessani kävelylenkillä, iski äkillinen sydäninfarkti ja sydän pysähtyi. Maallikkoelvytyksen myötä sydän käynnistyi ja oli suuri ihme, että selvisin siitä hengissä. Tehtiin ohitusleikkaus ja kuntoutuksen jälkeen pystyin jatkamaan elämää lähes normaalisti. Aikojen saatossa verisuonet kuitenkin tukkeutuivat uudelleen ja sydänvaivat palasivat. Pallolaajennus on tehty kolme kertaa.
Aluksi kolesteroli piti saada alle viiden ja kun siihen päästiin, tuli suositus, että pitää päästä alle kolmen. Verenpaine ja sokeriarvot olivat myös korkeita. Lääkkeitä lisättiin entisestään, jotta päästäisiin tavoitearvoihin. Niin minusta tuli lääkkeiden suurkuluttaja. Mutta siitä alkoi myös kiusallinen vaiva: jalkoihin tuli kova särky, mikä piinasi erityisesti yöaikaan ja haittasi nukkumista.
Minun oma diagnoosi tästä vaivasta on levottomat jalat. Mitä se vaiva käytännössä tarkoittaa, sen tietää parhaiten petikaverini, joka ei voinut yöllä nukkua kun isäntä pyöri sängyssä kuin väkkärä. Menin tämän takia lääkäriin ja kun muu lääke ei tepsinyt, päädyttiin Tramaliin, mikä on huumelääke. Sen käytöstä ollaan monta mieltä, mutta olen kiitollinen lääkärille, että sain tämän lääkkeen. Sen avulla olen pystynyt nukkumaan kohtuullisen hyvin. Vaimo myös kiittää.
Olen harrastanut koko ikäni liikuntaa ja myös kilpaurheilua. Sairastumisen jälkeenkin olen jatkanut liikuntaa ja pingiksen pelaamista, ottaen kuitenkin huomioon, että pelaaminen ei suju entiseen malliin.
Parasta ennen päivä on ohitettu jo aikaa sitten ja se on huomioitava kaikissa elämän tilanteissa. En enää juokse kuin suojatiellä, jotta autot eivät aja päälle. Liikkuminen on käynyt kankeaksi. Syön lääkkeitä kymmenen tablettia päivässä. Kilpapelaajasta on tullut pallopoika, joka hakee ohi menneitä palloja pöydän alta. Tönköksi lääkitty.
Sepelvaltimotauti ei parane koskaan. Sen sain taas kokea kuukausi sitten, kun minulle tuli kova rintakipu, josta selvisin nitrojen avulla. Nyt minulle on tullut mieleen sellainen kysymys, että mikä mahtaa olla näiden kymmenen tabletin yhteisvaikutus ja mitä haittavaikutuksia lääkkeistä voi tulla.
Tein rohkean päätöksen ja vähensin omatoimisesti lääkkeiden käytön noin puoleen. Aamulääkkeet otan entiseen malliin, mutta iltalääkkeet jätän ottamatta. Niiden joukossa on myös kolesterolilääke, jota olen syönyt 20 vuotta. Ja kas kummaa, säryt ovat hävinneet ja olo tuntuu paljon kevyemmältä.
Minun johtopäätös on, että vanhan miehen on turha tavoitella lääkärien antamia ohjearvoja. Pyrin hoitamaan omaa kuntoani liikunnan ja terveellisen ruokavalion avulla. Tämä ei tarkoita sitä, että olen luopunut lääkkeiden käytöstä kokonaan. Minulla on edelleen aamuisin otettava kolesterolilääke, verenpainelääke ja sokerilääke.
Mitä jatkossa seuraa, sen aika näyttää. Kaikista vaikeuksista huolimatta olen tulevana kesänä lähdössä, jos Luoja suo ja terveystilanne sen sallii, vaimoni kanssa veteraanien MM-kisoihin Roomaan, jonne on tulossa yli 6 000 pelaajaa.
Tämä on minun neljäs mielipidekirjoitukseni Kalevassa. Tulikohan taas astuttua lääkärien varpaille?
Eino Määttä
Oulun sydänyhdistyksen kokemusasiantuntija