Tekeekö Yleisradio oikeita asioita? Onko yhtiö rönsyillyt alueille, joissa se häiritsee jo kaupallisten kilpailijoiden toimintaa?
Tuleeko Ylen osallistua käynnissä oleviin säästötalkoisiin, jotka Orpo-Purran hallitus kohdistaa muualle yhteiskuntaan?
Mikä on valtio-omisteisen Ylen tehtävä ja paljonko siihen tulee antaa kansalaisilta pakkomaksulla kerättäviä varoja? Miten Yle rahojaan käyttää?
Näitä kysymyksiä pohditaan parhaillaan parlamentaarisessa työryhmässä, jonka hallitus asetti. Yle-työryhmässä on mukana edustajia kaikista eduskuntapuolueista. Työtä johtaa kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matias Marttinen.
Valmistelua tehdään yli hallitus-oppositiorajojen, koska Yle on eduskunnan, ei hallituksen äänitorvi.
Työn vaikeutta kuvaa se, että valmista olisi pitänyt jo tulla, mutta työryhmä anoi lisäaikaa kesäkuun loppuun asti.
Työryhmä on ollut varsin vaitonainen keskeneräisestä työstään. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan Ylen vuosittaisista indeksikorotuksista saatetaan luopua. Näin on tehty aikaisemminkin.
Se nakertaisi pikkuhiljaa Ylen ruhtinaallista rahoitusta, joka on vuosittain yli puoli miljardia euroa. Pelkästään tänä vuonna Yle saa toimintansa pyörittämiseen 17 miljoonan euron lisäyksen. Kuulostaa kivalta tilanteessa, jossa kulttuurista ja sosiaalipalveluista leikataan reippaasti.
Ylen roolista ja rahoituksesta on julkisuudessa keskusteltu aivan liian vähän. Syyt ovat ilmeisiä. Poliitikot varovat suututtamasta Yleä. Myönteinen julkisuus on aina tervetullutta eikä sitä kannata vaarantaa.
Perussuomalaiset kärkipoliitikot ovat toki innokkaasti halunneet leikata Yleltä. Nämä vaatimukset eivät ole perustuneet syvälliseen analyysiin, vaan kiukutteluun siitä, että Yle on journalismissaan suhtautunut kriittisesti puolueeseen, kuten muihinkin.
Talouskurimuksen kanssa painiskeleva kaupallinen media on pitänyt esillä Ylen runsasta rahoitusta ja sen tuomaa markkinahäiriötä. Arvostelun on helposti voinut kuitata sillä, että kaupallinen media haluaa heikentää kilpailijaa, jotta se itse pärjäisi kilpailussa kansalaisten ajasta paremmin.
Yle itse on auttamatta jäävi puhumaan roolistaan. Se on jo pitkään käyttänyt runsaasti rahaa ja energiaa oman asemansa aggressiiviseen puolustamiseen. Siihen sillä on hyvä syy ja oikeus, vaikka edes lievä itsekritiikki ja oman toiminnan avaaminen lisäisi yhtiön uskottavuutta.
Yle on osa julkista sektoria. Siksi on oikeudenmukaista ulottaa muuhun yhteiskuntaan kohdistuvat säästötoimet myös Yleisradioon.
Yhtiön tehtävät tulee käydä huolellisesti läpi ja karsia sieltä, mihin löytyy riittävästi kaupallista tarjontaa. Mieleen tulevat ainakin viihdeohjelmat.
Julkiselle palvelulle jää silti iso rooli. Yle tuottaa monia tärkeitä palveluita, jotka eivät olisi kaupallisesti kannattavia. Olkoon tästä esimerkkinä saamenkieliset uutiset.
Yle jakaa sisältöjään omien jakelukanaviensa ohella runsaasti kansainvälisten alustayhtiöiden kanavissa. Se siis tuottaa sisältöjä kaupallisille toimijoille. Se on ristiriidassa tai ainakin harmaalla vyöhykkeellä yleisradiolaissa olevan mainoskiellon kanssa.
Ylen organisaatio kaipaa myös trimmaamista. On luonnonlaki, että runsas rahoitus pöhöttää organisaation kuin organisaation.
Suomalaiset pitävät Ylestä ja sen tuottamista ohjelmista ja palveluista. Ylellä on keskeinen tehtävä kansallisen identiteetin ja suomalaisuuden vaalimisessa.
Suomi tarvitsee vahvan ja riippumattoman Ylen. Se on yksi demokratian turva. Keskeisistä Ylen tekemisistä täytyy pitää kiinni. Ylen tehtävien tarkastelu ja perusteltu karsiminen ei tätä vaarantaisi.