Sotien jälkeisten suurten ikäluokkien eläköityminen aiheuttaa Suomen työmarkkinoilla ennen kokemattoman tilanteen. Ongelma on aivan sama kuin koko Euroopassa, mutta Suomi kohtaa sen tilastollisesti jopa 15 vuotta muita EU-maita aikaisemmin. Muun Euroopan tavoin Suomi harmaantuu, väkeä siirtyy vuosittain enemmän eläkkeelle kuin varttuu työikään.
Työvoimapulan torjumiseksi on jo löydetty ensiavuksi eläkeuudistus Päätarkoituksena on myöhentää suomalaisten siirtymistä eläkkeelle. Meikäläisen eläkejärjestelmän vanhuuseläkeikä on 65 vuotta, mutta suomalaiset siirtyvät eläkkeelle keskimäärin 59 vuotiaina. Eläkeuudistuksella tavoitellaan kahden-kolmen vuoden jatkoaikaa työelämässä.
Toinen kansallinen keino on jouduttaa nuorten siirtymistä työelämän palvelukseen. Keino ei ole helppo, sillä työpaikka on tietysti sitä turvatumpi, mitä paremman koulutuksen omaa. Käytännössä ilman koulutusta, ammattitaitoa ja työkokemusta työpaikan saanti on Suomessa hyvin vaikeaa.
Koskapa kotikutoiset konstit eivät ilmeisesti riitä, suomalaisten on kuulemma alkuun varauduttava ja pian sitten myös totuttava ulkomaisen työvoiman kasvavaan maahanmuuttoon.
Viime vuosina Suomessakin on huomattu, ettei muuttoliike ole niitä helpoimpia asioita. Käytännössä muuttoliike on kaikissa sitä vastaanottaneissa maissa tavalla tai toisella nostanut ristiriitoja ja intohimoja.
Vaikka teollistuneet maat tarvitsevat ulkomaalaisia työntekijöitä ja hankkivat heitä aktiivisesti muuttoliikkeen avulla, maahanmuuttajien pelätään vievän työpaikkoja kantaväestöltä. Maahanmuuttajien tiliin pannaan yleisesti pelot palkkojen alentumisesta, verojen noususta ja oman maan kansalaisten syrjäytymisestä.
Suomessa maahanmuuttokeskustelu on saanut oman erityissävynsä ilmeisesti siksi, että tähän saakka useimmat muuttajat ovat olleet kiintiöpakolaisia ja turvapaikan hakijoita pikemmin kuin työperäisiä muuttajia. Noudatetun politiikan vuoksi maahanmuuttajien osuus työllisestä työvoimasta on Suomessa jäänyt EU-maista ylivoimaisesti alhaisimmaksi. Myös maahanmuuttajien työttömyysaste on korkea, jopa kolminkertainen Suomessa muutenkin tuskastuttavan kovaan työttömyyteen verrattuna.
Suomalaisten omiin kokemuksiin ja käyttäytymiseen verrattuna mittavankaan maahanmuuton ei silti meikäläisiä pitäisi hätkähdyttää. Peräti yli miljoona suomalaista on muuttanut ulkomaille 1800-luvun lopun ja 1970-luvun välisenä aikana. Meikäläisten vastaanottokoteja ovat olleet Yhdysvallat, Kanada ja Australia, mutta tietysti erityisesti Ruotsi. Naapurin vauraus ja hyvä työllisyystilanne on imenyt suomalaisia puoleensa väliin melkeinpä sukukunnittain.
Keskustelu työperäisen muuttoliikkeen tarpeellisuudesta ei ole niitä helpoimpia. Meikäläisten mieliä rasittaa edelleen laman jälkeisen suurtyöttömyyden rajuus. Lamavuosina Suomessa menetettiin hetkessä liki puoli miljoonaa työpaikkaa.
Työpaikkaa ei ole löytynyt vieläkään kaikille halukkaille. Pulmana on paha rakenteellinen työttömyys, johon ei talouskasvukaan kunnolla tepsi. Tilastoissa on siksi runsaasti pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömiä. Jos ja kun työttömyyteen luetaan mukaan työvoimapoliittisten toimien kohteena olevat henkilöt, työttömyysprosentti asettuu edelleen tänäkin vuonna huiman korkealle, 15 prosentin tietämiin.
Koska sitkeän työttömyyden lisäksi virta eläkkeelle kohta kiihtyy, hyvinvointi-Suomella sanotaan olevan keinona työperäisen maahanmuuton edistäminen.
Tilastojen mukaan Suomessa asui viime vuoden lopussa noin satatuhatta ulkomaalaista. Vielä 1980-luvulla ulkomaalaisten määrä oli Suomessa kovin pieni. Mutta 1980-luvun lopulla tapahtuneen käänteen seurauksena ulkomaalaisten määrä kasvoi Suomessa joinakin vuosina EU-maista suhteellisesti kaikkein nopeimmin. Syynä oli tietysti juuri kovin alhainen lähtötaso.
Löystynyt maahanmuuttopolitiikka toi Suomeen erityisesti pakolaisia ja turvapaikan hakijoita. Nyt tiedetään, että maahanmuuttajien työllistymisongelmat ovat kärjistyneet juuri pakolaisina maahan tulleissa muuttajaryhmissä.
Työmarkkinoilla edessä olevan tilanteen vuoksi Suomella sanotaan olevan edessään kovakin kilpailu työperäisistä maahanmuuttajista.
Tarvittavan työvoiman hankkimisessa ei pitäisi olla ongelmia. EU:n itälaajenemisen ennakoidaan synnyttävän muuttoliikkeen, joka jo ensimmäisenä vuonna liikuttaisi yli 300 000 työnhakijaa uusista jäsenmaista vanhoihin EU-maihin.
Suomen kannalta tähänastiset muuttovirrat ovat toisaalta rauhoittavia toisaalta huolestuttavia. Tähän saakka työperäiset muuttajat ovat Euroopassa samoilleet ennen muuta Saksaan, ja vahvasti myös Itävaltaan. Totutut reitit tuskin suuresti muuttuvat, niinpä Suomeen odotetaan muuttajia lähinnä Virosta.
EU:ssa voimistuvan muuttoliikkeen ennustetaan helpottavan oleellisesti vain suurimpien maiden työvoimaongelmia. Suomen kaltainen pieni, kylmä ja syrjäinen maa ei ehkä sittenkään muuttajia suuremmin houkuttele.
Saattaapa siis käydä niin, ettei toivottua tai pelättyä työperäistä maahanmuuttoa suurin mitoin Suomessa niin vain koetakaan. Jos Suomi ei selvästikään ole niitä ensimmäisiä muuttajien kohdemaita, onko työntekijöitä sitten ryhdyttävä tänne oikein houkuttelemaan?
Hieman oudoltahan se tuntuisi, jos ulkomaille olisi perustettava värväystoimistoja, joissa maatamme mainostettaisiin mahdollisille muuttajille. Työministeriön korkea virkamies Risto Laakkonen huomautti Kalevassa, että Suomen on mietittävä, millaista työvoimaa se ulkomailta toivoo ja selvitettävä millä keinoin se onnistuu.