Hy­väs­tä­kään kir­jas­ta ei vält­tä­mät­tä löydy tarinaa

Muusajuhlien avajaispäivänä pohdittiin miten tehdään hyvä tarina.

Panelistit Samuli Knuuti, Essi Kummu ja Pauliina Vanhatalo.
Panelistit Samuli Knuuti, Essi Kummu ja Pauliina Vanhatalo.
Kuva: Heli Meriläinen

Kirjoittaja on Kalevan yleisöarvioija, joka raportoi yleisön näkökulmasta Oulun juhlaviikkojen festivaalitapahtumista.

Oulun Muusajuhlat 8.8. Pienoispaneeli: Miten tehdään hyvä tarina?

Muusajuhlien avajaispäivänä pohdittiin miten tehdään hyvä tarina.

Keskustelijoina olivat kirjailija Essi Kummu, WSOY:n kustannustoimittaja Samuli Knuuti, sekä kirjailija Pauliina Vanhatalo, joka oli juuri saanut tiedon kirjansa Keskivaikea vuosi ehdokkuudesta Helmet-kirjallisuuspalkinnon jaossa. Paneelikeskustelua johdatteli Jukka Ahola, joka mm. julkaisee kirjallisuusaiheista Kertojan ääni -podcastia.

Minusta lukijana tarina on kirjan tärkein elementti. Paneelikeskustelun kuultuani arvelen lukutapani olevan ohut. Ehkä lukutaitoa ei ole, kuten Kummu epäilee monen lukijan kohdalla olevan. Hänen mielestään Suomessa ymmärretään fiktio liian usein omaelämänkerrallisesti. Kummu kertoi, että häneltä tarina syntyy viimeisenä, kun luodut kohtaukset ja tunnelmat hahmottuvat kokonaisuudeksi. Tätä kokonaisuuden haltuunottoa hän työstää juoksemalla ja välittämällä tunteitaan läheisille.

Knuutin mukaan tarina on oleellinen kirjan markkinoinnin kannalta.

Suuressa osassa hyviäkin kirjoja tarina puuttuu. Vanhatalo pohdiskeli juonen rakentamisen riippuvan kirjallisuuslajista. Hänen kasvoiltaan loisti innostus, kun hän kuvaili tarinan rakentamista kirjoittaessaan komediallisia lemmentarinoita Veera Vahterana. Klassinen juonenrakenne, jossa tarinaa kuljettavat hamojen kohtaamat haasteet, ei riitä.

Vanhatalon mukaan sekaan tarvitaan hämmennystä.

Paneelikeskustelun paikkana Oulun pääkirjaston Piazza-aukio oli kuuluvuudeltaan kehno ja häiriöherkkä. Muiden kirjaston käyttäjien aiheuttamien äänien lisäksi keskittymistäni herpaannuttivat ikkunan takana pörräävä tiainen ja lokit, jotka jarruttivat ja kaarsivat aivan liian lähellä ikkunaa. Seuraava paneeli ”Oppailla onneen” siirrettiinkin Pakkalan saliin. Oulun kirjastoissa järjestetään paljon mielenkiintoisia tapahtumia Oulun juhlaviikkojen ulkopuolellakin. Minusta kirjaston tulee olla hiljainen tila, joten on hyvä, että tapahtumat viedään oheistiloihin.

Paneelistien mukaan kirjan tärkeimpiä elementtejä ovat teema sekä kirjailijan ja tarinan ääni. Teoksen tulee lunastaa olemassaolonsa vastaamalla kirkkaasti kysymykseen, miksi tämä teksti on olemassa, mitä se tahtoo sanoa. Kummun mielestä hyvä tarina jättää tunteen lukijan kehoon. Tästä olen täysin samaa mieltä. Kaiken taiteen tehtävä on herättää tunne tai oivallus. Tämä paneeli jätti minuun sekä tunnejäljen, että oivalluksen kirjallisuuden kuluttajana. Oli antoisaa päästä kuulemaan kirjailijan töistä ja näkemään yhtä nykypäivän kirjailijan työtehtävää, esiintymistä.

Esiintyminen edellyttää aivan erilaista ammattitaitoa kuin kirjoittaminen. Kirjailijoissa on paljon meitä introverttejä. Tämä persoonallisuuden piirre ei estä tulemasta hyväksi esiintyjäksi.

Esiintymiskokemus lienee harjaannuttanut panelistit niin, että tunnelma suuren kirjastosalin keskellä oli intiimi ja vuorovaikutus välitöntä.

Knuuti sai aikaan naurunhörähdyksen vetoamalla sanontaan, jonka mukaan kustannustoimittajat ovat epäonnistuneita kirjailijoita. Niin ovat monet kirjailijatkin, hän totesi työskenneltyään 14 vuotta kustannustoimittajana. Toivon totisesti, että hän lakkaa kirjoittamasta itselleen hylkäyskirjeitä ja julkaisee kolumniensa lisäksi enemmän myös muita omia tekstejään.

Ilmoita asiavirheestä