Jos maapallon lämpötila nousee kaksi astetta puolentoista asteen sijaan, niin ilmastonmuutoksen vaikutukset karkeasti ottaen tuplaantuvat. Hiilidioksidipäästöjä täytyy vähentää rajusti jo lähivuosina. Globaalit nettopäästöt pitäisi kääntää jyrkkään laskuun vuonna 2020. Ihmiskunta ei voi vitkutella. Maailman pitäisi olla päästötön vuonna 2050. Näin IPCC!
Näytti siltä, että viesti oli otettu vakavasti. Valtakunnan tason poliitikot olivat totisia ja puhuivat ihan järkeviä. Mutta sitten puheet ovat laantuneet.
Kuvitellaanko, että tämä ei ole totta – ja voidaan jatkaa entistä menoa painiskelemalla mikroluokan asioiden parissa. Ilmastonmuutos on kuitenkin megaluokan asia.
Keskustelu valtakunnan tasolla on ollut laimeaa vai oletteko kuulleet uusia avauksia puolueilta? Oulun tasolla ei ole herätty. Vaikuttaa vähän siltä, että 1. kuvitellaan asioiden selviävän itsestään, 2. ei uskota ilmastonmuutokseen ilmiselvistä todisteista huolimatta 3. ajatellaan, että ei pieni Suomi ja yksittäiset ihmiset voi asialle mitään.
Maailman kokonaisuudessa Suomi ja yksittäiset ihmiset ovat pieniä tekijöitä, mutta emme voi vaatia muita lopettamaan rusko- ja kivihiilen käyttöä, jos emme itse lopeta fossiilipolttoaineiden veroisen turpeen polttamista. Rikkaana valtiona emme voi tiukata muilta toimenpiteitä, jos emme tee osuuttamme.
On selvää, että suurin vastuu on Yhdysvalloilla, Kiinalla, Venäjällä ja EU:lla. Valitettavasti Trump ei edes tajua sään ja ilmaston eroa; Putinistakaan en ole varma. Tämän hetken poliittisilla päättäjillä kaikkialla – myös Oulussa – on valtava vastuu. Ymmärtävätkö he tämän?
Ilmastonmuutoskeskustelu on ollut Oulussa ollut todella laimeata. Ei edes ne, joiden odottaisi reagoivan, ole tehneet juuri mitään. Pidetäänkö ilmastonmuutosta soinilaisittain hössötyksenä ja vouhotuksena? Niin Suomen kuin Oulun pitäisi käydä ensi vuoden talousarvioehdotuksensa huolella läpi, ja niistä pitäisi poistaa ilmastonmuutosta kiihdyttävät kohdat.
Turpeesta pitäisi luopua nopeutetussa aikataulussa. Yksityiset ihmiset kyllä hoitavat osuutensa – ja ovat aika lailla jo hoitaneet. Keinoja löytyy niin asumisesta, liikkumisesta kuin ravinnosta.
Asiantuntijoiden mukaan ihmiskunnalla on parikymmentä vuotta aikaa, joten ”joutukaa sielut, on aikanne kallis”. Vai ajatellaanko kyynisesti: meidän jälkeen vedenpaisumus? Mitä tulevat sukupolvet ajattelevat meistä?