Taivaanrannassa näkyi valonkajoa.
Aurinko ei ollut nousemassa, mutta raketit valaisivat yötaivaan kaupungin yllä.
Kukaan eläimistä ei ollut ikinä nähnyt mitään sellaista, ja ne kiristivät innoissaan tahtia.
Pian ne tulivatkin kaupungin reunalle.
"Huh", Niina hengähti.
"Vautsi", Kati kiljaisi paukkeen yli ja pisti käpälät korvilleen.
Näky oli kuitenkin metelin arvoinen.
Valojuova toisensa jälkeen suhahti taivaalle ja räjähti tuhansiksi värikkäiksi sateiksi.
Syrjäteillä pienemmät ihmiset ampuivat sähiseviä pikkuraketteja, kaduilla poltettiin tähtisadetikkuja ja halailtiin.
Kaupungintalolla joku lähetti ilmaan valtavia raketteja, jotka valaisivat koko taivaan.
"Hyvää uutta vuotta!" Niina sanoi ja hymyili.