Molemmat vanhempani ovat olleet Teppolan hoivakodissa, yhteensä noin kahdeksan vuotta. Veljieni Arton ja Timon kanssa olemme vierailleet Teppolassa yhteensä noin kaksi tuhatta kertaa. Kokemuksemme ovat yhtäläiset.
Tunnelma hoivakodissa on ollut aina miellyttävä. Hoitajista, sairaanhoitajista ja koko henkilökunnasta välittyy aito, sydämellinen ja kunnioittava välittäminen asukkaista. Talossa ei olla "vain" töissä, vaan asukkaista pidetään huolta parhaalla mahdollisella tavalla – aivan kuin kyse olisi hoitajien omista vanhemmista.
Hoitotyö on epäilemättä raskasta ja vaativaa. Se ei ole kuitenkaan ilmennyt millään kielteisellä tavalla.
Työyhteisön ja talon henki huokuu hyväntuulisuutta ja mainiota yhteishenkeä. Tälle ensimmäisenä edellytyksenä on tietenkin erinomaiset työntekijät. Talon hierarkiaa en tunne ollenkaan mutta sen tiedän, että hyvinvoivan työyhteisön toinen edellytys on hyvä johtaminen. Esihenkilöiden ja talon johdon onnistuminen heijastuu epäilemättä koko talon ilmapiiriin.
Ikäihmisten hyvä hoito on tärkeää myös omaisille ja koko yhteiskunnalle. On surullista, että hoivakotiin pääsy on nyt säästösyistä tehty lähes mahdottomaksi.
Olemme veljieni kanssa syvästi kiitollisia siitä, että vanhempamme saivat olla viimeiset vuotensa turvallisessa hoidossa. Jotkut hoitajista totesivat, että äitimme poismenon jälkeen meitä vierailijoitakin tulee ikävä. Tunne on ehdottomasti molemminpuolinen.
Panu Saarela
uskonnonopettaja emeritus, Oulu