Kirjoittaja kuuluu Kalevan nuorten kirjoittajien ryhmään.
"Onhan se hauskaa, että on olemassa laji, jossa tietää voivansa pärjätä kelle tahansa omasta koulustaan", hymyilee oululainen florettimiekkailija Elisa Heroja, 14.
Puolitoista vuotta lajia harrastanut tyttö on ehtinyt saavuttaa jo SM-kisojen viidennen sijan, ja tällä hetkellä meneillään on kiivas valmistautuminen tammikuun puolessavälissä käytäviin Cadet Circuit -kisoihin. Euroopan cupin osakilpailu järjestetään Italian Pisassa, ja Elisalle kyseessä on ensimmäinen suuremman luokan kilpailu.
"Tietysti jännittää!", Elisa myöntää.
Alun perin kipinä miekkailuun syttyi jo alakoulussa, kun Elisa luki lajista kertovan romaanin.
"Olin ihan, että wau - miekkailussa vain oli niin paljon kaikkea kiehtovaa. Se erottui monista muista lajeista harvinaisuutensa ja pitkän historiansa vuoksi, ja yksilöurheilu kiinnosti muutenkin. Otin selvää lajista ja tein siitä esitelmiä, myöhemmin jopa pienoisoppaan."
Harrastusta ei onneksi tarvinnut aloittaa yksin.
"Kesällä 2008 laitoin viimein nettiin hakusanaksi miekkailu, alkeiskurssi ja Oulu ja päätin lähteä Oulun miekkailuseuran tunneille yhdessä kaksoisveljeni kanssa." Molemmat sisarukset ovat edelleen samalla tiellä.
Varusteet Elisa hankki vähitellen.
"Hanskat oli pakko ostaa heti, sillä seuralla ei ollut sopivia, ja miekka tuli aika pian sen jälkeen. Housut, kengät, kypärä ja sähköliivi olivat myös tarpeellisia hankintoja. Varusteiden kalleus on yksi harrastuksen harvoista huonoista puolista, mutta onneksi tarvikkeita löytyy myös käytettyinä, ja ne kestävät kauan."
Sähköliivi saattaa kuulostaa erikoiselta miekkailua tuntemattomalle, mutta selitys löytyy mittalaitteesta, johon kilpailijoiden liivit kiinnitetään pitkällä johdolla. Laite tunnistaa ja ilmoittaa, kun jompi kumpi onnistuu saamaan osuman kilpakumppaniin.
Elisan omassa miekkalajissa, floretissa, tarkoituksena on pistää vastustajaa ylävartaloon.
"Kalpa- ja säilämiekkailijoilla osuma-alue ja tyyli on hieman erilainen", Elisa kertoo.
"Kalpa on myös pistomiekka, mutta sillä tähdätään koko kehoon, kun taas säilä on lyömämiekka, ja osuma-alue on vyötäröstä ylöspäin."
Perinteisen tavan mukaan miekkailijoiden asut ovat valkoisia. Tälle löytyy selitys historiasta:
"Kun kummatkin pukeutuivat valkoiseen, oli helppo nähdä, jos onnistui haavoittamaan vastustajaansa. Valmentajien asut ovat puolestaan mustia, sillä opettajan veren vuodattaminen koettiin taidottomuutena", Elisa selittää.
Nykyisillä tylppäkärkisillä kilpamiekoilla vahingot jäävät onneksi lähinnä mustelmien tasolle, Elisa vakuuttaa.
Elina Salmu