Avioero on rankka kokemus yleensä kaikille lapsille, mutta parhaiten siitä selviävät lapset, joilla on luonteva suhde molempiin vanhempiinsa. Myös lain mukaan lapsella on oikeus pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa.
Stakes on julkaissut lähinnä sosiaalitoimistoja ja perheneuvoloita varten oppaan, joka pyrkii ohjaamaan erotilanteissa lapsen kannalta parhaisiin ratkaisuihin.
Oppaan kirjoittaja, Stakesin tulosaluejohtaja Sirpa Taskinen kehottaa järjestämään kaikille avioerotilanteiden kanssa tekemisiin joutuville työntekijöille lisäkoulutusta.
Heillä pitäisi olla myös työnohjaaja, jonka kanssa voi aina tarvittaessa neuvotella esiin tulevista tilanteista. Myös omia avioeroon liittyviä asenteita olisi syytä puntaroida.
Erotilanteessa lapsi tarvitsee varmuuden siitä, että hän saa pitää molemmat vanhempansa. Tapaamisoikeus on nimenomaan lapsen oikeus eikä vanhemman oikeus.
Käytännössä lapsen asumisen ja yhteydenpidon toiseen vanhempaan voi järjestää monella tavalla. Perinteisesti lapsen on sovittu asuvan jommankumman vanhemman luona. Nykyisin monet vanhemmat harkitsevat kuitenkin uudenlaisia ratkaisuja.
Hyviä kokemuksia on ratkaisusta, joissa lapsella on pysyvä asuinpaikka ja vanhemmat asuvat tässä asunnossa hänen kanssaan vuorotellen. Tämä vanhemmilta joustavuutta vaativa vaihtoehto voisi sopia etenkin monilapsisille perheille.
Opasta laadittaessa eniten vastakkaisia näkemyksiä asiantuntijat esittivät lapsen asumisesta vuorotellen kummankin vanhempansa luona. "Joidenkin mielestä sitä ei pitäisi edes mainita yhtenä vaihtoehtona", sanoo Taskinen.
Ruotsissa on tästäkin vaihtoehdosta saatu kuitenkin hyviä kokemuksia, jos vanhemmat ovat päätyneet ratkaisuun täydessä yhteisymmärryksessä. Lapsen vuorottelu vanhempien asunnoissa vaatii kuitenkin, että molemmilla vanhemmilla on riittävän suuret asunnot ja että ne sijaitsevat lähellä lapsen päiväkotia tai koulua.
Valvottuja tapaamiset voisivat olla silloin, kun on erityistä syytä pelätä lapsen turvallisuuden olevan uhattuna. Uhkien todellisuus on kuitenkin selvitettävä. Vain harvoissa poikkeustapauksissa on aihetta rajoittaa lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa.
Vaikeissakin tilanteissa on syytä pohtia, löytyisikö sellaisia yhteydenpitokeinoja, joiden avulla lapsi kokisi, että kaikesta huolimatta äiti tai isä välittää hänestä.
Yhteydenpitoa voidaan ehkä hoitaa sukulaisten välityksellä, puhelimella, tekstiviesteillä tai sähköpostilla. Jopa lapsen ja vanhemman yhteistä internetsivua voitaisiin harkita.