Oulun Korvensuoran ala-aste oli lauantaina yksi kouluista, jonka kevätjuhlassa esimerkillisen toverilliset oppilaat palkittiin hymypatsaalla. Tässä koulussa päätöksen saajista tekevät opettajat ja patsaat jaetaan kuudesluokkalaisille stipendien yhteydessä.
Patsaan saaminen tuntui hieman hämmentäneen palkittuja. ”Kyllä sen saaminen merkitsee aika paljonkin”, myönsi hymypojan saanut Henri Ylipyky 6 B -luokalta suoraan. ”Melkein arvasin, että minä sen saan”, virnistää Henri Salo 6 A:ltä. ”Tai olisi sen saattanut saada pari muuta tyyppiä”, hän lisää heti. ”Kyllä siitä tuli vähän nolo olo.”
Tytöt ovat vaatimattomampia. Sekä Riikka Marttila 6 A:lta että B-luokkalainen Anna Ervasti sanovat patsaan olleen yllätys. Merkitystäkin on vaikea arvioida.
Molemmilta kuudensilta luokilta patsas jaettiin tytölle ja pojalle. B-luokalla pystin saajista päätti opettaja. A-luokan oppilaat saivat olla mukana päättämässä.
Palkitut ovat yhtä mieltä siitä, että patsaan jako on hyvä traditio, josta ei ole syytä luopua. ”Ainakin jää muisto ala-asteelta”, pohti Anna Ervasti. ”Mutta oppilaidenkin pitäisi saada äänestää saajista.”
Myös Henri Salo oli sitä mieltä, että oppilaiden näkemyksiä tarvitaan äänestyksessä. ”Ei se ope oikein tiedä niistä jutuista.” Luokkatoveri Riikka Marttila täsmensi, että opettajan päätös on kuitenkin tärkeä. ”Kyllä hiljaisempikin voi sen saada, jos vain on hyvä kaveri toisille”, Marttila painotti.
Edessä on suuri muutos. Syksyllä alkaa yläaste, ja porukka hajaantuu eri kouluihin. ”Kyllä yläasteelle meno hieman jännittää”, myöntävät hymypalkitut. Jäähyväislaulua laulettaessa niin opettajilla kuin oppilailla oli itku herkässä. ”Pikkaisen on haikea olo”, myönsi Salo.
Eikä hymypatsaan saajan tarvitse aina olla iloinen. ”Saa sitä olla välillä myrtsinäkin”, sanoo Ylipyky päättäväisesti.