Hanna-Maria Seppälä hymyilee. Sehän sopii, kaunis hymy.
Mitä hymyiltävää Seppälällä oikeastaan on?
Takana on uimarin tähän astisen uran makein paikka iskeä kiinni olympiamitaliin. Se paikka tuli ja meni. Seppälä päätyi 100 metrin vapaauinnin olympiafinaalissa paikalle, jota urheilijat vihaavat. Neljäs sija on ensimmäinen hävitty sija, inhottavuuksien inhottavuus.
Keravalainen on 23-vuotias, uimari parhaassa iässä. Hän on elämänsä kunnossa, nopeampi ja vahvempi kuin koskaan. Olisi pitänyt olla vielä vähän nopeampi ja hieman vahvempi. Mitali jäi ilkkumaan 0,58 sekunnin päähän.
Silti hymy pysyy uimarin kasvoilla.
Seppälän tie Pekingin Vesikuutioon on ollut pitkä. Hän on uinut täysi-ikäisen ihmisen elämän verran, viisivuotiaasta tyttösestä saakka. Hän on uinut, uinut ja uinut, mutta tien päässä odottaneelle palkintopallille kipuavatkin kolme muuta naista.
Hallin puolella viritellään jo lippuja ja kansallislauluja valmiiksi palkintojenjakoa varten. Seppälä hörppii uimahallin käytävällä vettä.
"Tunne on hyvä. Vika satanen tälle kaudelle ja meni ihan kiitettävästi", Seppälä sanoo ja katsoo kysyjää silmiin.
"Totta kai harmittaa, etten saanut mitalia. Jos ajatellaan realistisesti, niin en usko, että rahkeet olisivat riittäneet ennätykselläkään pronssimitaliin - sen verta kovaa siellä mentiin", Seppälä sanoo.
Aivan kuin hymyyn olisi tullut pienen pieni särö.
Lähellä mutta
niin kaukana
Seppälän saappaissa moni muu urheilija olisi painanut päänsä alas ja pidätellyt pettymyksen kyyneliä. Suomen uimaritähti joko vetää harjoittelemaansa roolia tai on armoton realisti.
Jälkimmäisen vaihtoehdon puolesta puhuvat ajat tulostaululla. Olympiamitali on lähellä mutta niin kaukana.
Seppälän ja pronssia uineen USA:n Natalie Coughlinin väliin jääneet 0,58 sekuntia ovat 100 metrin vapaauinnissa lähes ikuisuus. Keskiviikon alkuerissä Seppälä ui omaksi ennätyksekseen ajan 53,60. Siitäkin oli vielä matkaa pronssiaikaan pari kymmenystä.
Seppälä ei ole varma, olisiko kyennyt mitalivauhtiin edes täydellisellä uinnilla.
"Ei se (alkueräuinti) vielä mikään nappisuoritus ollut. Vähän kovempaa voisin päästä ihan optimaalisella uinnilla, mutta en näissä kisoissa."
Kahdeksan tunnin kuluttua Seppälä seisoo taas samassa paikassa - ja hymyilee. Urakka on jatkunut 50 metrin vapaauinnin alkuerillä. Se aamun vähäinenkin harmitus on tipotiessään.
"Tosi hyvä fiilis. Ei voi olla kuin tyytyväinen, kun katsoo, ketä jäi taakse. Eniten lämmittää, että voitin Marlene (Veldhuis), jolle olen yleensä hävinnyt", hän sanoo.
Nenä kohti
Lontoota
Pekingin kisat ovat Seppälälle jo kolmannet olympialaiset.
Ensimmäinen olympiamatka Sydneyhyn (2000) meni puhtaasti opintomatkan piikkiin. Ateenassa vuonna 2004 edellisvuoden maailmanmestarilta odotettiin menestystä, mutta tie tyssäsi välieriin. Pekingissä unelma mitalista oli jälleen himpun lähempänä.
Seppälä ui kisoissa vielä ainakin 50 metrin vapaan välierät. Katse on jo kääntynyt Lontoossa neljän vuoden kuluttua odottaviin olympialasiin. Jospa unelmasta tulisi silloin totta.
"Sinne mennään, mutta ensin pidän pari kuukautta vapaata uinnista. Pitää yrittää hoitaa kouluasioita kuntoon", Seppälä sanoo.
Hanna-Maria Seppälällä on jälleen kerran hoppu: loppuverryttely ja iltatoimet odottavat. Huomenna on vielä jaksettava uida tiukka 50 metrin välierä.
Uimari ottaa hörpyn vesipullostaan ja häipyy käytävää pitkin kohti verryttelyallasta. Pää on pystyssä ja ryhti ylväs - epäilemättä Seppälä hymyilee mennessään.