Raskaan asfalttiviidakon takaa avautuu synkkä näkymä. Rannassa rojottavan ränsistyneen kivirivistön pilkkomassa horisontissa siintää matalaan rantaveteen upotettu ruostunut proomu.
Maisema ei löydy Välimeren rannikkokaupungin hylätystä satamasta vaan Oulusta.
Oululainen valokuvaaja Riina Nurminen tallensi unimaisen maiseman aivan kaupungin edustalta, Pateniemen Sahan takana nousevalta asfaltin, soran ja hiekan rikkomalta meritöyräältä.
Pateniemen Sahan proomut on yksi Nurmisen tänään Nukun Kummigalleriassa avautuvan Epäpaikat-näyttelyn kuvista.
"Moni kuvaamistani paikoista on taideteos jo itsessään. Löydän jo Oulusta lukemattomia paikkoja, eräänlaisia ulkomuseoita, jotka saavat kamerani laulamaan", Nurminen tunnustaa.
Hylätyistä teollisuusrakennuksista ja muista harvoin kauniiksi koetuista paikoista Nurminen innostui ensimmäistä kertaa ottaessaan kuvia Kalevan Peto-
liitteeseen syksyllä 2005.
Nurminen kertoo, että hän on löytänyt monista hylätyistäkin maisemista lohtua ja kätkettyä kauneutta.
"Jäin koukkuun muutamiin maailmanlopun maisemiin, ja himosin kuvaamaan uusia vastaavanlaisia paikkoja. Ihmiset voisivat kuvieni kautta oppia näkemään nuo maisemat uudella tavalla, ja joissain tapauksissa myös kauniimpina", hän avartaa.
Oman onnensa nojaan jätetyt ja ajan ruoskimat teollisuushallit kertovat niin länsimaisen kaupunkikulttuurin murroksesta kuin vuosikymmenten aikana muuttuneesta arvomaailmasta.
"Haukiputaalla kuvasin kuolemaantuomittua ja yhä asumiskäytössä olevaa rivitalonpätkää, jonka seinät olivat vinossa ja ovet niin hatarat, että ne tuskin pysyivät edes lukossa", Nurminen muistelee.
Nurminen toivoo, että ihmiset voisivat hänen kuviensa kautta nähdä ympärillään olevia arkisia maisemia, vaikkapa naapuritontilla rojottavan autiotalon, uudella tavalla.
"Valokuvaajat kuvaavat monesti ulkomailla, esimerkiksi Baltian maissa, paikkoja, jotka ovat rapistuneita ja rappeutuneita. He huomaavat harvoin, että myös kotikaupungista saattaa löytyä rakennuksia ja kolkkia, jotka ovat luhistumassa käsiin", hän pohtii.
Kuvaaminen kaipaa aina sopivaa aikaa ja paikkaa. Kun kyse on elottoman luonnon kuvaamisesta, aikaa yleensä on, mutta kuvaamisen hetki on valittava tarkkaan.
Nurminen tunnustaa, että moniin paikkoihin pääseminen on ollut vaikeaa jo pelkästään siksi, että paikat ovat olleet syrjässä tai muuten kuvaajan ulottumattomissa.
"Oulun vanhaa sähkölaitosta ehdin kuvata ennen kuin se paloi, mutta palon jälkeen viranomaiset eivät päästäneet minua enää sisälle, koska siellä tarpominen palaneiden sähköjohtojen ja muuntajien seassa olisi ollut liian vaarallista", hän muistelee.
Nurminen pitää itseään enemmän vanhanaikaisen kaupunkikulttuurin ystävänä kuin modernistina.
"Vaikka Oulusta halutaankin tehdä suurkaupunki, on surullista, että liian moni rakennus jätetään ränsistymään ja unohdetaan niin, että se saa lopulta purkutuomion", hän kritisoi.
Riina Nurmisen Epäpaikat -näyttely on avoinna Nukun Kummi-galleriassa aina heinäkuun loppuun.
