Äijäbalettia leikkimielellä tosissaan
– Kyliltä kuulee, että ”äijä on ihan hurahtanut”. Kommentit vain naurattavat, ei elämää tarvitse niin tosissaan ottaa. Sanojat eivät ymmärrä taiteen päälle mitään, nauraa Heikki Juurikainen.
Tämä äijäporukka tekee taidetta omalla otteellaan.
En ala -äijäbalettiryhmä syntyi kahdeksan vuotta sitten.
– Nimikin tulee siitä, että ensimmäinen reaktio oli kaikilla ”en ala”. Alkoivathan ne sitten kuitenkin, Juurikainen hymyilee.
Nyt ei enää kukaan jättäytyisi pois. Ryhmässä on noin kymmenen tanssijaa, joista vain kaksi on enää työelämässä. Eläkeläisillä on aikaa.
– Tämä on mieluista tekemistä ja käy liikunnasta, kun heittäydymme ja pyörimme miten sattuu, Juurikainen kuvaa.
Suomi-Venäjä-Seuran poppoon ensimmäisenä ajatuksena oli esittää keijukaisia omissa pikkujouluissa, mutta siitä jaloistuikin idea pienistä joutsenista.
Joutsenlampea on esitetty kahdeksan vuotta pikkujouluissa, yksityistilaisuuksissa ja suuremmissa yleisötilaisuuksissa Suomessa ja Venäjällä. Venäjän huumorifestareilla showta seurasi tuhannet katsojat.
– Vähän jännitti esiintyminen balettimaa-Venäjällä, mutta huumori upposi yleisöön. Esityksen jälkeen naiset istuivat polvelle ja roikkuivat kaulassa kuvia ottaen, veistelee Antero Rantala.
Nyt perässä on kameratkin. Oululaisporukasta kuvataan pitkää dokumenttielokuvaa.
Yleisö tykkää
Tähän sakkiin mahtuu, tanssitaidoista ja muusta viis.
– Meitä on huonokuuloisia, huononäköisiä ja muuten vain huonon näköisiä, naureskelee Silvo Nybacka.
Miehet toteavat, että joka kerta esityksessä ”töpätään”.
– Askeleet eivät ole tärkeitä. Pääasia, että yleisö tykkää. Teemme liikettä omilla ehdoillamme. Ne nousevat varpailleen tai nostavat käsiä korkealle, jotka pystyvät. Loukkaantumisia treeneissä ei onneksi ole tapahtunut, Nybacka tietää.
Ilon tuottaminen on näille miehille harrastuksessa parasta.
– Joka kerta teemme itsestämme naurunalaisia. Ei olisi tästä porukasta kahdeksan vuotta sitten uskonut, että äijät vetävät hameet päälle ja esiintyvät tosissaan. Paljon on opittu siitä, miten itselleen voi nauraa eikä kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti, Nybacka painottaa.