Olen ollut lähes kymmenen vuotta asunnoton.
Niistä neljä Oulussa.
Täällä on paljon enemmän asunnottomia nuoria kuin tiedetään.
Tilastot eivät kerro mitään, sillä meitä huumeidenkäyttäjiä saattaa majailla useita pienessä yksiössä kuukausia.
Usein siitä tulee ongelmia vuokralaiselle, ja etsimme jotain muuta.
On paljon meitä, ketkä emme kuulu minkään palveluiden piiriin. Emme näy missään tilastoissa.
Useat eivät tiedä mistä saa apua tai miten hommat saatetaan alulle.
Se ei ole vain saamattomuutta, vaan monella ongelmat ovat niin monimuotoisia, että niitä ei osata purkaa.
Otsassani oleva rikollisen leima seuraa joka paikkaan.
Olen ollut linnassa lähes kymmenen kertaa ja huumeita olen käyttänyt lapsesta saakka.
Myin huumeita jo 13-vuotiaana.
Olen hyvästä perheestä ja saanut myös hyvän kasvatuksen. Sitä en syytä, sillä itse olen tehnyt valintani.
Kovat huumeet tulivat pian kuvioihin.
20-vuotiaana mietin, mitä elämälleni teen. Myyminen oli turhan helppoa rahaa, eikä opiskelu kiinnostanut.
Jatkoin samaa rataa.
Nyt olen 36-vuotias, jolla ei ole asuntoa eikä tuloja.
Kelan kanssa en halua olla missään tekemisissä, eli en ole hakenut toimeentulotukeakaan.
Mutta pärjännyt olen!
Minulla on pari kaveria, joiden luona voin asua lyhyitä aikoja.
Joskus nukun kaverin kellarissa ja kesällä pihalla useita öitä.
Oma perheeni on kääntänyt minulle selkänsä aikoja sitten.
Tiedän, että Kenttätien palvelukeskuksessa autetaan ja sinne saa mennä kuka vain koska vain yöpymään.
Siellä on kuitenkin ihmisiä, joiden kanssa en tule toimeen. Turvallisempi minun on nukkua kadulla.
Talvi huolettaa ja kuukausi sitten mietin, pitäisikö hankkiutua taas linnaan. Onneksi tyttöystäväni sai asunnon ja voin asua nyt hänen luonaan.
Tyttöystävä käyttää myös huumeita, mutta on pian pääsemässä vieroitukseen.
Jonot hoitoon ovat Oulussa aivan liian pitkät.
Hoitotakuu on puoli vuotta, mutta sitä voi seurata toinen puoli vuotta, että hoito aloitetaan.
Siinä moni jo turhautuu ja jatkaa käyttöä asioiden mutkistuessa entisestään.
Pystyn lopettamaan käytön, mutta silti olen aina rikollinen ja epäkelpo kansalainen.
Olen aidosti huolissani nuorten huumeidenkäytön lisääntymisestä.
Haluaisin puhua ja valistaa koululaisia siitä, että glamour tästä touhusta häviää nopeasti.
Valistus voisi toimia, jos siitä puhuisi käyttäjä itse.
Aineita on todella helppo saada Oulussa ja hinnat ovat romahtaneet. Kaduilla liikkuu paljon aineita, joiden sisältöä ei kukaan tiedä.
Eniten Oulussa käytetään subutexia, amfetamiinia ja bentsoja.
Katuklinikan toiminta on tärkeä apu siinä, että käyttäjät voivat käyttää aineita vastuullisemmin puhtailla välineillä.
Tarvitsemme tietoa ja aivan kädestä pitäen apua siihen, miten asunnon voisi saada ja pitää.
En ole menettänyt toivoani, päivä kerrallaan tässä eletään parempia aikoja odotellen.
Mies, 36 vuotta.
Julkaisemme jutun poikkeuksellisesti anonyymina.
Katuklinikka auttaa huumeidenkäyttäjiä
Edellä oleva tarina on Katuklinikan työntekijöille harmillisen tuttu.
He kohtaavat Oulun kaduilla paljon suonensisäisesti huumeita käyttäviä nuoria ja aikuisia, joille he tarjoavat apuaan: neulojen vaihtoa puhtaisiin, C-hepatiitin ja HIV:n pikatestausta, ohjausta ja apua palveluiden saavuttamiseen sekä sosiaali- ja terveysneuvontaa.
Jalkautuva työ aloitettiin Oulussa A-klinikkasäätiön toimesta huhtikuun alussa.
– Olemme vaihtaneet 30 000 pistosvälinettä ja 250 ihmistä on asioinut kanssamme. Viikoittain tapaamme paljon uusia kasvoja, joista useat ovat palveluiden ulkopuolella, kertoo Nita Ylönen Katuklinikalta.
Jalkautuvat työntekijät ovat terveydenhuollon ammattilaisia, joiden apu on saatavilla anonyymisti.
– Suurin osa asiakkaistamme on 20–40-vuotiaita. Naisia heistä on noin neljännes. Meillä on vaitiolovelvollisuus, joten meitä uskaltaa lähestyä pelkäämättä käräyttämistä, höösäämistä tai valistusta.
Asunnottomuus näyttäytyy Katuklinikan toiminnassa suurena ongelmana.
– Nuoria asunnottomia, 18-vuotiaasta ylöspäin, on yllättävän paljon. Ensisijaisesti kerromme Kenttätien palvelukeskuksen palveluista ja Päiväkeskus Huilin toiminnasta ja avusta, Katuklinikan Pirjo Tomperi kuvaa.
Heidän mukaansa asunnottomat tarvitsisivat portaatonta tukea asumiseen ja asunnon saamiseen.
– Viranomaisia tukemiseen tulisi olla enemmän. Sanotaan, että asiakas ei tavoita palveluja, mutta usein palvelut eivät tavoita asiakasta. Heillä on iso lista tekemättömiä tehtäviä, muttei toimintakykyä suorittaa niitä, Tomperi pohtii.
Katuklinikan tavoittaa puhelimitse, Facebookin ja Instagramin kautta.
Klinikka toimii Oulussa kolme vuotta ja he välittävät kenttätyöstä Oulun kaupungille tärkeää tietoa huumeiden käyttäjien hoito- ja palvelutarpeesta.
Kaupunki auttaa
Oulun kaupungin päihdeasumispalveluista kerrotaan, että itsenäiseen asumiseen halukasta ja motivoitunutta asunnotonta avustetaan asunnon saamisessa.
– Joskus asiat voivat olla niin pahasti solmussa, että useiden häätöjen jälkeen ei ole helppoa saada asuntoa, mutta viime kädessä on mahdollisuus saada asunto välivuokraustoiminnan kautta, kertoo palveluesimies Katja Karppinen.
Asuntoa haettaessa aluksi selvitetään ulosottojen ja vuokrarästien määrä ja tehdään maksusuunnitelma. Usein haetaan välitystiliä tai edunvalvontaa. Asiakkaalle tarjotaan mahdollisuutta ohjaajapalveluun, joka on välivuokrauksen edellytys.
Asunnottomuus Oulussa
94 asunnotonta, 11 naista, alle 25-vuotiaita nuoria 21 (vuonna 2018).
Todellisuudessa luvut suurempia.
Tilastoinnissa ongelma, sillä osa asunnottomista ei kuulu palveluiden piiriin.
Kenttätien palvelukeskus tarjoaa yösijan asunnottomille.
Päiväkeskus Huilissa voi peseytyä, ruokailla ja saada apua palveluiden tavoittamiseen anonyymina.
