Jori Hulkkonen vetää henkeä helteisessä Turussa. Tulevana viikonloppuna on jälleen keikka tiedossa. "Olen soittanut kahta viikonloppua lukuun ottamatta joka viikonvaihde tänä vuonna. Perjantait ja lauantait oon ollut menossa itse asiassa viimeiset viisi vuotta", Jori Hulkkonen, 28, kiteyttää kiireensä.
Hulkkosen yhden sivuprojektin Step Time Orchestran single That's The End ilmestyi elokuun lopulla. Loppukesään osuu myös miehen uuden Different-albumin julkaisu.
Jori Hulkkosen levytysura alkoi 1990-luvun alussa omalla pienlevymerkillä Lumi Recordsilla. Sen jälkeen mies on luonut nimeä maailmalla ja keikkaillut Kaakkois-Aasiaa ja Etelä-Amerikkaa myöten.
Myös Gallia on tullut Hulkkoselle tutuksi. Hän levyttää ranskalaiselle elektroon erikoistuneelle levy-yhtiölle F Communicationsille. Different-uutukaisen nimissä Jori koluaakin paraikaa Ranskaa.
"Ranska on mulle toinen kotikenttä. Olen julkaissut tätä ennen jo kolme albumia F Comille ja mut tiedetään siellä varsin hyvin. Myöhemmin syksyllä on vuorossa Saksan, Britannian ja Yhdysvaltojen julkaisut."
Raha ei kaikkea
ratkaise
Menestyksestään huolimatta Jori ei ryve euroissa. Levymyynti on suhteellisen vaatimatonta teknon megatähtiin verrattuna eivätkä keikkapalkkiot päätä huimaa. Raha ei ole kuitenkaan Jorille määräävä motivoija musiikin tekemisessä.
"Joku Fat Boy Slim saattaa tienata valtavia palkkioita ison sponsorin järjestämässä jättitapahtumassa, jonne liput maksavat 50 puntaa. Me muut taas saadaan lennot business classissa, majoitus ykkösluokan hotellissa ja täysi ylöspito", Jori selvittää alan realiteetteja.
"Toisaalta, mukavaahan tämä on: saa reissata ja vielä soittaa mieleistään musaa. Sitä paitsi mulla ei olisi mahdollisuutta käydä kahdesti vuodessa jossain Singaporessa ilman dj-hommaa. Keikat on myös paras ja usein ainoa tapa tuoda omaa musiikkia esille. Rahaa tosin tulee niukasti eivätkä levy-yhtiöt maksa ihmeitä remiksauksista. Nykyään levymyynti sentään tuo jo jotain tiliä, samoin musiikin esityskorvaukset, joita tulee myös ulkomailta."
Persoonallinen äänimaailma
Different esittelee Hulkkosen pohjoista elektrofilosofiaa hienoimmillaan. Melodisuus, hillitysti rakennetut tunnelmat ja kantava dramaturginen kaari silaavat albumiin käsityön leiman.
Studiossa ovat poikenneet muun muassa Step Time Orchestran aisapari Tuomas Salmela, kanadalais-dj Tiga Sontag sekä rock-tuottaja Nick Triani. Vaikka levyssä kohtaavat eri suuntaukset housesta chilloutiin, kokonaisuus hengittää luontevasti.
"Tyylillisesti tämä on ehkä mun "housein" levy. Tässä on suoria viittauksia housen 15-vuotiseen historiaan. All I See Is Shadows on kunnianosoitus 1980-luvun lopun Larry Heard -kamalle, Miniaturized taas Detroit-pohjaiselle, Carl Craigin tyyliselle melodiselle elektro-saundille", Jori luonnehtii luomustaan.
Töillään Hulkkonen haluaa tuulettaa ummehtuneeksi käynyttä klubikulttuuria.
"Musta on hyvin tärkeää pystyä yllättämään kuulija. Klubikulttuurista on tullut hirvittävän turvallista: on helppoa pelata varman päälle, koska on paljon yleisöä, jonka musiikillinen tietämys rajoittuu tähän kulttuuriin. Musiikillinen kunnianhimo on siirtynyt kokeelliseen musiikkiin", Jori pahoittelee ja näkee korjattavaa myös alan arvomaailmassa.
"Mun mielestä kunnia kuuluu niille, jotka ovat tehneet soitettavan musiikin, ei levyn kääntäjille. Mielenkiintoisin juttu on musiikki ja sen tehneet artistit - dj on vain tapa, jolla musiikkia levitetään. Dj-kultti on nostanut dj:n musiikin yläpuolelle, mikä on mun mielestä hyvin perverssiä. Asetelma on kääntynyt nurinkuriseksi. On iso ongelma, että biisistä tulee hyvä, jos joku tietty dj soittaa sen, eikä niin, että dj:stä tulee hyvä, jos se soittaa jonkun tietyn biisin."
Jatkoa
spektaakkelille
Laitesuosikkia udellessa paljastuu, että työvälineistä tärkein ei tarvitse sähköä.
"Kynä ja paperi on ykköstyökalu, kaikki muu on toisarvoista. Ilman ideaa en laita vehkeisiin virtaa. Matkoilla kirjoitan ylös, jos mä näen vaikka jonkun hyvän lauseen. Jälkeenpäin niitä voi jäsentää ja sisällyttää omaan musiikkiin", reissumies selvittää.
Toissa kesänä Turun Koneisto-festivaalilla koettu 10 Turntable F Comm Special -esitys on jäänyt monella mieliin. Siinä viisi ranskalais-labelin dj:tä soitti kymmenellä levysoittimella improvisointiin perustuvan keikan.
"Esityksessä yhdistyivät hauskalla tavalla dj-kulttuuri ja visuaalisuus. Mieleen tulee Kraftwerk, kun viisi tyyppiä tekee omaa hommaansa ison mötikän takana. Siinä oli sellaista jylhää meininkiä, mikä vetoaa muhun ja joka toimii elektronisen musiikin konseptin kanssa aika hyvin."
Oivallus oli niin erikoinen, että se on saanut jo jatkoa.
"Sama juttu tehdään kerran joka maassa samalla porukalla. Heinäkuun puolivälissä setti heitettiin Ranskan Brestissä 150 000 ihmisen festivaalilla. Palaute on ollut pelkästään hyvää. Seuraavaksi kerraksi kaavaillaan ensi kesän Sonar-festivaalia Barcelonassa.