Elämme taas sitä ihanaa aikaa vuodesta, kun lumi sulaa ja kevät saapuu. Linnut palaavat etelästä ja niiden laulu täyttää ilman. Luonto herää jälleen henkiin. Lumen alta työntyy esiin vihreää ruohoa. Paitsi, että ruohon sijaan maassa onkin läjä roskaa.
Sitä on kertynyt sinne koko talven ajan. Aina välillä joku on nähnyt yksinäisen roskan lepäävän tienvarressa, muttei ole noukkinut sitä, koska on ajatellut, että joku muu kerää sen. Tämän jälkeen on satanut ja roska on hautautunut lumen alle. Ympäristön siistinä pitäminen on talvella helppoa hommaa. Ainut vaikeus on uusivuosi.
Nuorempana pidin uudesta vuodesta kahdesta eri syystä. Ensinnäkin pidin rakettien katsomisesta. Toiseksi uudenvuodenpäivänä oli hauska leikkiä rakettiroskilla. Rakettiosat olivat jäätelötötteröitä, ja ruudista tuli kanelisokeria, kun sitä sekoitti lumeen.
Nykyään en enää leiki räjähteillä. Kuten moni muukin, pitäydyn niiden keräilyssä. Kaikkein pienimpiä roskia en tietenkään jaksa kerätä. Linnut syövät ne, joten ne eivät enää ole meidän ongelmamme. Linnuille se puolestaan on ongelma. Ne voivat tukehtua tai saada myrkytyksen. Tämä voi johtaa kuolemaan.
Linnut eivät tietenkään ole ainoa kärsijä. Meriin päätyy globaalisti vuosittain 9–14 miljoonaa tonnia muovijätettä. Vaikka juomavetemme on harvinaisen puhdasta, päätyy sen ja ravintomme mukana elimistöömme noin viisi grammaa mikromuovia viikossa. On tämäkin tietenkin tapa poistaa muovia vesistöistä.
Toki on olemassa parempiakin tapoja muovin vähentämiseen. Voimme kerätä roskat pois jo ennen kuin ne päätyvät vesistöihin. Näin keväisin, kun roskaa on kertynyt tienposkille, on hyvä aika ottaa roskapussit mukaan kävelylenkeille!
Maija Salmi
Oulu