Aamuhetki ranskalaisessa lukiossa on muutakin kuin tuhansia poskipusuja. Koulun edessä muslimitytöt riisuvat huivit pois ja taittelevat ne laukkuun päivän ajaksi. Halusipa taikka ei, opinahjoon ei ole sisäänpääsyä ilman paljasta päätä.
Ranskan nollatoleranssin rinnalla kalpenee Suomenkin kouluissa vallitseva yleinen pipokielto. Koulun sisäänpääsyä tarkkailee huomenia toivotteleva vahti, jonka herkeämätön katse varmistaa, että lakia noudatetaan.
Ranskassa valtion ylläpitämissä kouluissa sekä virastoissa "selvästi erottuvat uskonnolliset tunnukset" ovat kiellettyjä. Laki on ollut voimassa vuoden. Käytännössä kielto käsittää suuret ristikorut, juutalaisten kipa-päähineet sekä musliminaisten käyttämät huivit.
Julkisessa elämässä ei sallita silmiinpistäviä merkkejä hengellisestä vakaumuksesta. Ranskan valtio on vuodesta 1905 ollut maallinen, ei-sidoksissa uskontoon. Näin ollen myös uskonnon opetus puuttuu valtiollisten koulujen opetusohjelmasta.
Pään oltava
paljas
Pohjois-Ranskassa, Lillessä, Montebellon lukioon ei pääse sisään myöskään jenkkihuivi tai huppu päässä. Lakia on tulkittu siten, että kaikki mahdollinen pään tai hiusten verhoaminen on kielletty. Laki hyväksyttiin kepeästi, mutta se herätti laajaa julkista keskustelua erityisesti yksilönvapaudesta sekä naisen asemasta.
Uskonnollisten symbolien kielto on kulminoitunut juuri naispuolisten muslimien käyttämään huiviin. Siispä lakialoitteen esityksen aikoihin barrikadeille noustiin, ihmisoikeusjärjestöt antoivat kärkeviä lausuntoja, mielenosoituksia marssittiin sekä vaikuttavia vetoomuksia julkaistiin lain puolesta että vastaan.
Nyt laki on ollut voimassa jo reilun vuoden. Huivisodaksikin kutsuttu väittely on laantunut ranskalaisessa mediassa, mutta vastakkaiset mielipiteet eivät ole hiljentyneet.
Lukiolainen Amale Habibi ei muuta pukeutumistaan koulua varten, hän kun ei ole koskaan sonnustautunut uskontonsa suosimaan huiviin. Amale kertoo kuitenkin, että ennen lakia koulussa näkyi harvoin mitään uskonnollisuuteen liittyvää symboliikkaa, sillä valtio ja kirkko ovat olleet erillään toisistaan jo vuosisadan verran.
Amale Habibin lähipiirissä hunnunkäyttö kuuluu luontevana osana naisten vaatetukseen. Amale yhtyykin Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestön näkemykseen siitä, että uskonnon harjoittamisen voisi kieltää esimerkiksi silloin, kun se uhkaisi muita kansalaisia.
Tällaista pakottavaa syytä Amale ei huivikiellolla näe, mutta lisää, että oma koulutus on etusijalla verrattuna monitulkinnallisen lain vastustamiseen.
Oppilaita erotettu väliaikaisesti
Muutamissa kouluissa oppilaita on erotettu väliaikaisesti ja opetukseen osallistuminen on evätty sen takia, että oppilas ei ole luopunut huivistaan. Vastareaktioita on kummunnut ja on jopa esitetty omien yksityiskoulujen perustamista.
On myös kysytty, miksi demokratia ei voisi tarkoittaa erilaisuuden sallimista sekä yksilönvapauden kunnioittamista.
Montebellon koulun opinto-ohjaaja Mme. Hernu kertoo, että 1 500 oppilaan koulussa uskonnolliset symbolit ovat kuitenkin niitä vähäisimpiä huolia. Hernu korostaa, kuinka oppilaat ovat kuuliaisesti noudattaneet lakia.
Myös opetusministeri Francois Fillon kiteytti tilanteen lausunnossaan: "Kaikki on sujunut rauhallisesti".
Silti 48 oppilasta on erotettu jo kuluneen lukuvuoden aikana. Ranskan kokoisessa valtiossa tämä lasketaan kuitenkin erittäin pieneksi vastarinnaksi.
Oppilaat, joita laki Ranskassa todellisuudessa koskee, ovat tottuneet siihen arjessaan. Ja kun jopa kymmentuntiseksi vierähtävä koulupäivä lopulta päättyy, aamuiset rutiinit astuvat taas kuvaan: poskipusuja ja huivien takaisinasettelua.
Oulun lyseon lukion oppilas Laura Vanhanen viettää vaihto-oppilasvuotta Lillessä, Ranskassa.