Jyväskylä Harva urheilija pystyy uusimaan arvokisavoittonsa. Miksi urheilijan on niin vaikea pysyä huipulla? Tätä on ryhtynyt kyselemään ja tutkimaan vakavissaan urheilupsykologi Juri Hanin, Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen vanhempi tutkija.
"Huipulle pääsy kestää 8-10 vuotta, jopa pitempään. Joskus urheilija pysyy huipulla vain yhden kauden. Miksi paras kausi jää usein lyhyeksi? Mitä urheilija alkaa tehdä väärin, kun kilpailijat ehtivät edelle? Nämä ovat kysymyksiä, joita pitäisi pohtia nykyistä enemmän", sanoo jyväskyläläinen Hanin.
Hanin on löytänyt useita vastauksia kysymyksiinsä. Yksi selityksistä on se, että urheilija tulee liian tyytyväiseksi. Menestys pakottaa urheilijan ajattelemaan liikaa tulosta, vähemmän tekemistä. Menestys tulee usein yllätyksenä, ja onnistumisen malli ei ole tuttu. Liika positiivisuus voi tuhota urheilijan uran nopeasti. Kun urheilija on liian varma itsestään, se johtaa väistämättä virheisiin.
Pietarissa syntynyt Hanin, 63, on innostunut tutkija. Hanin puhuu silmät loistaen henkisestä valmennuksesta. Hän korostaa tunteiden merkitystä niin harjoittelussa kuin kilpailutilanteessakin.
Tunteet mukana
joka käänteessä
"Tunnetila liittyy aina tavoitteeseen. Tunteiden pitää olla mukana jokaisessa harjoituksessa. On aina nähtävä selvästi, mitä on tekemässä. Ensin tietoisuus, sitten hyväksyminen ja kolmanneksi tekeminen, silloin urheilija voi löytää oikean tunnetilan ja tavan harjoitella."
Mutta miten saada henkiset osatekijät oikeaan järjestykseen? Mitään yleistä oikeaa tunnetilaa, kaikille sopivaa, ei ole olemassa, Hanin painottaa.
"Ovatko negatiiviset tunteet haittoja? Kyllä ja ei! Auttavatko positiiviset tunteet? Kyllä ja ei. Kenelle, milloin, missä ja miten voimakkaasti?"
Otetaan esimerkiksi yhdysvaltalainen pikajuoksija Michael Johnson, moninkertainen olympiavoittaja ja maailmanennätysmies, joka sanoi ahdistuvansa, ellei ole ahdistunut ennen tärkeitä kilpailuja.
"Ahdistus oli hyvä tunne Johnsonille. Kokemus opetti sen hänelle. Jokaisen urheilijan ja valmentajan on opittava sama, mutta se vie aikaa", Hanin sanoo.
Valmentaja
paljon vartija
Juri Hanin heittää paljon valmentajan niskoille.
"Valmentajan on tiedettävä, mikä jännityksen taso on oikea hänen suojatilleen. Jos urheilija on liian ahdistunut, valmentajan vaikutus on turhan voimakas. Valmentajan on opittava lukemaan urheilijan viestejä. Useinkaan ei tarvitse kysyä, taitava valmentaja osaa lukea sanattomia viestejä, kuunnella kehon kieltä."
"Urheilija on herkkä vaistoamaan, onko valmentaja kaikessa täysillä mukana. Tämä merkitsee sitä, että valmentajan tunnetila on tärkeä ja vaikuttaa voimakkaasti urheilijaan."
Hanin on kehittänyt 10 vuoden ajan menetelmiä, joiden avulla urheilijoiden ja valmentajien tunnetiloista löydettäisiin molemmille sopivat työkalut.
Professori Hanin palaa alinomaa nykyiseen teemaansa: liika tyytyväisyys on pahasta. Urheilussa puhutaan usein leijumisesta, kiinni jäämisestä entisiin suorituksiin. Siihen on vastalääke, rakentava ja opettava nollaaminen.
"Nollaamisella voidaan tarkoittaa monia asioita. Olympiavoitto on nollattava. Suomen mestaruus on nollattava. Edellinen kilpailu on nollattava. Viimeksi tehty suoritus on nollattava. Jos jättää nollaamatta, menestystä ei ole tiedossa jatkossa."
"Tavallisesti korostetaan nollaamista epäonnistumisen jälkeen. Mutta vaikeampi ja tärkeämpi on oppia käsittelemään menestymisen kokemus."
Nollaamisen tapa riippuu urheilulajista. Ampujan on nollattava joka sarjan jälkeen. Tennispelaaja on loistava yhden erän, mutta unohtaa nollaamisen: seuraukset ovat tuhoisat.
"On tärkeää, että tunnetila vaikuttaa suoritukseen. Niin ei saa olla, että suoritus vaikuttaa tunnetilaan; valitettavan usein näin kuitenkin käy. Jos pää on tyhjä ja keskittyminen puutteellista, tulee turhia ajatuksia ja haittaavaa ahdistusta. Urheilijalla pitää olla aina suunnitelma, siis tavoite ja taktiikka, ja silloin hän voi onnistua."