Juha Itkosen toinen romaani Anna minun rakastaa enemmän on huikea matka parisuhteen anatomiaan. Samalla se on tarkkanäköinen kuvaus kolmikymppisten nuorten aikuisten elämästä nyky-Suomessa: yhden sukupolven toiveista, haaveista, peloista ja välillä epätoivoisestakin hapuilusta näiden ristiriitaisten voimien välimaastossa.
Lisäksi romaani on tarina laulujen hänestä, hänestä, jonka vuoksi laulut kirjoitetaan tai taulut maalataan. Romaani on kuvaus rock-tähti Summer Maplesta ja hänen nuoruudenrakastetustaan Antista. Se on kuvaus rakkaudesta rokkiin.
Tarina alkaa pienessä suomalaisessa jääkiekkokaupungissa, jossa kasvaa tavallinen tyttö, Suvi Vaahtera, joka teini-ikään tultuaan tutustuu naapurinpoikaan Anttiin.
Vähitellen Suvi ja Antti ihastuvat, rakastuvat, kietoutuvat toisiinsa ja uppoavat yhdessä yhä syvemmälle rock-musiikin syövereihin.
Yhdessä he perustavat bändin, harjoittelevat ensin jääkiekkokaupungissa, sitten pääkaupungissa treenikämpällä. Kunnes Suvi yhtäkkiä muuttuu Summer Mapleksi, kansainvälisen luokan rock-tähdeksi, tavoittamattomaksi diivaksi, joka alkaa elää omaa elämäänsä lehtien palstoilla ja levy-yhtiön markkinointikampanjoissa.
Summer Maplen elämän dokumentoijina ja romaanin kertojina ovat ex-poikaystäväksi muuttunut Antti ja Suvin äiti Leena. Kerronnallinen ratkaisu on onnistunut ja toimiva: molemmilla kertojilla on oma inhimillinen äänensä ja oma, tunnistettava näkökulmansa.
Erityisesti Suvin äidin kertojaosuudet tuovat tarinaan syvyyttä: edellisen sukupolven kertomus valottaa monia kirjan motiiveja, jotka muutoin jäisivät pimentoon. Samalla teoksessa avataan sitä sukupolvien välistä kuilua, joka väistämättä syntyy, kun nuori muuttuu aikuiseksi ja vanhemmasta tulee lapsensa elämän sivustaseuraaja.
Suvin äiti ja Antti tilittävät tuntojaan, kumpikin puhuu oman sukupolvensa tyypillisenä edustajana. He puhuvat rock-tähdestä mutta samalla myös itsestään: luopumisesta, pettymyksistä - ja rakkaudesta. Rakkauden monet sävyt, äidinrakkaudesta intohimoiseen ensirakkauteen ja arjen kiintymykseen ovat kirjan parasta antia.
Kerrontarakenteeltaan romaani on niinikään yllätyksellinen: koko asetelma kääntyy vielä loppuvaiheessa kokonaan päälaelleen. Yllättävä ratkaisu on hyvin motivoitu ja avaa lopulta kokonaan uuden näkökulman teokseen.
Juha Itkonen on syntynyt vuonna 1975 niin kuin kirjan päähenkilökin. Kirjailija valottaa romaanissa oman ikäpolvensa elämäntapaa ja elämänarvoja ansiokkaasti. Hän kuvaa tuon aikuiseksi kasvaneen sukupolven suhdetta ansiotyöhön, perheeseen ja mediamaailmaan.
Olisi suuri kiusaus nimittää kirjailijaa - vanhanaikaisesti - oman sukupolvensa ääneksi. Samalla vanhanaikaisella tavalla kirjassa on suuren sukupolviromaanin aineksia ja juuri tässä vanhanaikaisuudessaan romaani on tuore ja ajaton. Ehkä jotenkin siihen tapaan kuin rock-musiikkikin.