Poika halusi nähdä isänsä taitavana työssään. Oli aika antaa pojalle katsottavaa.
Karila pysäköi auton Kokkolan Jysk-liikkeen viereen. Pikkutakki päälle, se roikkui aina takaoven yläreunasta henkarikoukussa. Silmälasit. Karilalla oli huijauksista yli kymmenen vuoden kokemus, ja silmälasit olivat osoittautuneet korvaamattomaksi avuksi.
Hän ojensi Eliakselle yhden halpiskännyköistään.
”Kuuntele tosta.”
Kännykällä oli yhteys Samsungin tablettiin, jonka pinnan Karila pyyhki kiiltäväksi nukkaliinalla.
Hän käveli kohti sisustushallia. Vastaan tuli nuori pari hakemassa lastulevytavaraa, ei heitä, ei heillä ollut rahaa. Eikä vanhuksia – Karilalla oli periaatteensa.
Mutta keski-ikäiset, hyvin toimeentulevat kansalaiset. Vauras Suomi. Se kansanosa saattoi luovuttaa hänelle osan varallisuudestaan.
”Päivää”, Karila sanoi rouvalle, jonka takana tuli täyteenlastattua ostoskärryä työntävä, kurttuiseksi ruskettunut mies. ”Minä katoin, että täällä piti olla Vepsäläisen liike, mutta ei sitä taida ollakkaan.”
Hän hipaisi karttaa tablettikoneensa näytöllä. Pariskunta oli yli viidenkymmenen, ja Karila tiesi että hänen pikkutakkinsa, silmälasit ja Samsung huomattiin.
”Juu ei Kokkolassa oo Vepsäläistä”, nainen vastasi.
Karila piti rouvasta ja hänen miehestään. Mukavia ihmisiä. Sopivasti epäluuloisia tuntemattomista, jotka tulivat juttelemaan, mutta eivät liian epäluuloisia.
Hyvätuloisen Suomen parhaita puolia oli, että sen fiksutkaan edustajat eivät koskaan lakanneet haluamasta lisää tuloja. Ehkä syy oli ihmisen perimmäisessä tarpeessa erottautua, Karila oli miettinyt. Suomalaiset halusivat olla osa joukkoa, mutta vertailukohteet olivat uudet. Rikkaiden elämäntavasta oli tullut tavallinen haave.
Varttitunnissa Karila oli tutustunut pariskuntaan, auttanut heitä asettelemaan ostoksensa heidän autoonsa, vienyt heidät kahville ja myynyt heille ajatuksen.
Eikö teillä ole vielä omaa varainhoitoyhtiötä? No se on kuin heittäisi rahaa hukkaan.
Pariskunta ei koskaan ymmärtänyt antavansa mitään rahanarvoista ventovieraalle, mutta kun he olivat allekirjoittaneet esihakemuksen varainhoitoyhtiön asiakkaiksi, luovuttaneet puhelinnumeronsa ja osoitteensa ja sähköpostiosoitteensa sekä tiedon missä pankissa heillä oli käyttötilit, kaikki oli valmista.
Autossa Karila näki, että Elias oli kuunnellut tarkasti.
”Miten noilla tiedoilla rahaa saa”, Elias sanoi.
”No saa, ku apuna on tämä”, sanoi Karila ja näytti pariskunnan autosta varastamaansa rekisteriotetta.